1 E Abias dormiu com seus pais, e o sepultaram na cidade de Davi, e Asa, seu filho, reinou em seu lugar; nos seus dias esteve a terra em paz dez anos.

2 E Asa fez o que era bom e reto aos olhos do Senhor seu Deus.

3 Porque tirou os altares dos deuses estranhos, e os altos; e quebrou as imagens, e cortou os bosques.

4 E mandou a Judá que buscasse ao Senhor Deus de seus pais, e que observasse a lei e o mandamento.

5 Também tirou de todas as cidades de Judá os altos e as imagens; e sob ele o reino esteve em paz.

6 E edificou cidades fortificadas em Judá; porque a terra estava quieta, e não havia guerra contra ele naqueles anos; porquanto o Senhor lhe dera repouso.

7 Disse, pois, a Judá: Edifiquemos estas cidades, e cerquemo-las de muros e torres, portas e ferrolhos, enquanto a terra ainda é nossa, pois buscamos ao Senhor nosso Deus; buscamo-lo, e deu-nos repouso de todos os lados. Edificaram, pois, e prosperaram.

8 Tinha Asa um exército de trezentos mil de Judá, que traziam pavês e lança; e duzentos e oitenta mil de Benjamim, que traziam escudo e atiravam com arco; todos estes eram homens valentes.

9 E Zerá, o etíope, saiu contra eles, com um exército de um milhão e com trezentos carros, e chegou até Maressa.

10 Então Asa saiu contra ele; e ordenaram a batalha no vale de Zefatá, junto a Maressa.

11 E Asa clamou ao Senhor seu Deus, e disse: Senhor, nada para ti é ajudar, quer o poderoso quer o de nenhuma força; ajuda-nos, pois, Senhor nosso Deus, porque em ti confiamos, e no teu nome viemos contra esta multidão. Senhor, tu és nosso Deus, não prevaleça contra ti o homem.

12 E o Senhor feriu os etíopes diante de Asa e diante de Judá; e os etíopes fugiram.

13 E Asa, e o povo que estava com ele os perseguiram até Gerar, e caíram tantos dos etíopes, que já não havia neles resistência alguma; porque foram destruídos diante do Senhor, e diante do seu exército; e levaram dali mui grande despojo.

14 E feriram todas as cidades nos arredores de Gerar, porque o terror do Senhor veio sobre elas; e saquearam todas as cidades, porque havia nelas muita presa.

15 Também feriram as malhadas do gado; e levaram ovelhas em abundância, e camelos, e voltaram para Jerusalém.

1 (H13:23)Abia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Asa. Asan aikana maassa vallitsi rauha kymmenen vuoden ajan.

2 (H14:1)Asa teki sitä, mikä oli hyvää ja oikeaa Herran, hänen Jumalansa, silmissä.

3 (H14:2)Hän hävitti vieraat alttarit ja kukkulapyhäköt, rikkoi kivipatsaat ja hakkasi palasiksi asera-paalut.

4 (H14:3)Hän käski Juudan kansan kääntyä Herran, isiensä Jumalan, puoleen ja noudattaa hänen lakiaan ja määräyksiään.

5 (H14:4)Kaikista Juudan kaupungeista hän hävitti kukkulapyhäköt ja suitsutusalttarit, ja hänen aikanaan valtakunnassa säilyi rauha.

6 (H14:5)Niinä vuosina, joina Jumala antoi rauhan vallita maassa eikä kukaan sotinut Asaa vastaan, Asa linnoitti Juudan kaupunkeja.

8 (H14:7)Asalla oli sotajoukko, jossa oli Juudan heimosta kolmesataatuhatta miestä, aseinaan kilpi ja keihäs, ja Benjaminin heimosta kaksisataakahdeksankymmentätuhatta miestä, aseinaan kilpi ja jousi. Kaikki olivat harjaantuneita sotureita.

9 (H14:8)Nubialainen Serah lähti heitä vastaan mukanaan sotajoukko, jossa oli tuhat kertaa tuhat miestä ja kolmesataa sotavaunua, ja saapui Maresaan asti.

10 (H14:9)Asa lähti häntä vastaan, ja joukot järjestäytyivät taisteluun Sefatan laaksoon lähelle Maresaa.

12 (H14:11)Silloin Herra antoi Asan ja Juudan joukkojen lyödä nubialaiset, ja nämä lähtivät pakoon.

13 (H14:12)Asa ajoi miehineen heitä takaa Gerariin saakka, ja nubialaisia kaatui niin paljon, etteivät he enää toipuneet tästä iskusta. Herra ja hänen sotajoukkonsa musersivat heidät, ja Asa ja hänen miehensä saivat runsaan saaliin.

14 (H14:13)He kukistivat kaikki Gerarin ympäristön kaupungit, sillä Herra oli saattanut niiden asukkaat kauhun valtaan. He ryöstivät ne kaikki ja saivat niistäkin suuren saaliin.

15 (H14:14)Samoin he löivät paimentolaisleirit ja ottivat saaliiksi paljon lampaita, vuohia ja kameleja. Sitten he palasivat Jerusalemiin.