1 No ano duodécimo de Acaz, rei de Judá, começou a reinar Oseias, filho de Elá, e reinou sobre Israel, em Samaria, nove anos.

2 E fez o que era mau aos olhos do Senhor, contudo não como os reis de Israel que foram antes dele.

3 Contra ele subiu Salmaneser, rei da Assíria; e Oseias ficou sendo servo dele, e pagava-lhe tributos.

4 Porém o rei da Assíria achou em Oseias conspiração; porque enviara mensageiros a Sô, rei do Egito, e não pagava tributos ao rei da Assíria cada ano, como dantes; então o rei da Assíria o encerrou e aprisionou na casa do cárcere.

5 Porque o rei da Assíria subiu por toda a terra, e veio até Samaria, e a cercou três anos.

6 No ano nono de Oseias, o rei da Assíria tomou a Samaria, e levou Israel cativo para a Assíria; e fê-los habitar em Hala e em Habor junto ao rio de Gozã, e nas cidades dos medos,

7 Porque sucedeu que os filhos de Israel pecaram contra o Senhor seu Deus, que os fizera subir da terra do Egito, de debaixo da mão de Faraó, rei do Egito; e temeram a outros deuses.

8 E andaram nos estatutos das nações que o Senhor lançara fora de diante dos filhos de Israel, e nos dos reis de Israel, que eles fizeram.

9 E os filhos de Israel fizeram secretamente coisas que não eram retas, contra o Senhor seu Deus; e edificaram altos em todas as suas cidades, desde a torre dos atalaias até à cidade fortificada.

10 E levantaram, para si, estátuas e imagens do bosque, em todos os altos outeiros, e debaixo de todas as árvores verdes.

11 E queimaram ali incenso em todos os altos, como as nações, que o Senhor expulsara de diante deles; e fizeram coisas ruins, para provocarem à ira o Senhor.

12 E serviram os ídolos, dos quais o Senhor lhes dissera: Não fareis estas coisas.

13 E o Senhor advertiu a Israel e a Judá, pelo ministério de todos os profetas e de todos os videntes, dizendo: Convertei-vos de vossos maus caminhos, e guardai os meus mandamentos e os meus estatutos, conforme toda a lei que ordenei a vossos pais e que eu vos enviei pelo ministério de meus servos, os profetas.

14 Porém não deram ouvidos; antes endureceram a sua cerviz, como a cerviz de seus pais, que não creram no Senhor seu Deus.

15 E rejeitaram os seus estatutos, e a sua aliança que fizera com seus pais, como também as suas advertências, com que protestara contra eles; e seguiram a vaidade, e tornaram-se vãos; como também seguiram as nações, que estavam ao redor deles, das quais o Senhor lhes tinha ordenado que não as imitassem.

16 E deixaram todos os mandamentos do Senhor seu Deus, e fizeram imagens de fundição, dois bezerros; e fizeram um ídolo do bosque, e adoraram perante todo o exército do céu, e serviram a Baal.

17 Também fizeram passar pelo fogo a seus filhos e suas filhas, e deram-se a adivinhações, e criam em agouros; e venderam-se para fazer o que era mau aos olhos do Senhor, para o provocarem à ira.

18 Portanto o Senhor muito se indignou contra Israel, e os tirou de diante da sua face; nada mais ficou, senão somente a tribo de Judá.

19 Até Judá não guardou os mandamentos do Senhor seu Deus; antes andaram nos estatutos de Israel, que eles fizeram.

20 Por isso o Senhor rejeitou a toda a descendência de Israel, e os oprimiu, e os deu nas mãos dos despojadores, até que os expulsou da sua presença.

21 Porque rasgou a Israel da casa de Davi; e eles fizeram rei a Jeroboão, filho de Nebate. E Jeroboão apartou a Israel de seguir ao Senhor, e os fez cometer um grande pecado.

22 Assim andaram os filhos de Israel em todos os pecados que Jeroboão tinha feito; nunca se apartaram deles;

23 Até que o Senhor tirou a Israel de diante da sua presença, como falara pelo ministério de todos os seus servos, os profetas; assim foi Israel expulso da sua terra à Assíria até ao dia de hoje.

24 E o rei da Assíria trouxe gente de Babilônia, de Cuta, de Ava, de Hamate e Sefarvaim, e a fez habitar nas cidades de Samaria, em lugar dos filhos de Israel; e eles tomaram a Samaria em herança, e habitaram nas suas cidades.

25 E sucedeu que, no princípio da sua habitação ali, não temeram ao Senhor; e o Senhor mandou entre eles, leões, que mataram a alguns deles.

26 Por isso falaram ao rei da Assíria, dizendo: A gente que transportaste e fizeste habitar nas cidades de Samaria, não sabe o costume do Deus da terra; assim mandou leões entre ela, e eis que a matam, porquanto não sabe o culto do Deus da terra.

27 Então o rei da Assíria mandou dizer: Levai ali um dos sacerdotes que transportastes de lá; e vá e habite lá, e ele lhes ensine o costume do Deus da terra.

28 Veio, pois, um dos sacerdotes que transportaram de Samaria, e habitou em Betel, e lhes ensinou como deviam temer ao Senhor.

29 Porém cada nação fez os seus deuses, e os puseram nas casas dos altos que os samaritanos fizeram, cada nação nas cidades, em que habitava.

30 E os de Babilônia fizeram Sucote-Benote; e os de Cuta fizeram Nergal; e os de Hamate fizeram Asima.

31 E os aveus fizeram Nibaz e Tartaque; e os sefarvitas queimavam seus filhos no fogo a Adrameleque, e a Anameleque, deuses de Sefarvaim.

32 Também temiam ao Senhor; e dos mais baixos do povo fizeram sacerdotes dos lugares altos, os quais lhes faziam o ministério nas casas dos lugares altos.

33 Assim temiam ao Senhor, mas também serviam a seus deuses, segundo o costume das nações dentre as quais tinham sido transportados.

34 Até ao dia de hoje fazem segundo os primeiros costumes; não temem ao Senhor, nem fazem segundo os seus estatutos, segundo as suas ordenanças, segundo a lei e segundo o mandamento que o Senhor ordenou aos filhos de Jacó, a quem deu o nome de Israel.

35 Contudo o Senhor tinha feito uma aliança com eles, e lhes ordenara, dizendo: Não temereis a outros deuses, nem vos inclinareis diante deles, nem os servireis, nem lhes sacrificareis.

36 Mas o Senhor, que vos fez subir da terra do Egito com grande força e com braço estendido, a este temereis, e a ele vos inclinareis e a ele sacrificareis.

37 E os estatutos, as ordenanças, a lei e o mandamento, que vos escreveu, tereis cuidado de fazer todos os dias; e não temereis a outros deuses.

38 E da aliança que fiz convosco não vos esquecereis; e não temereis a outros deuses.

39 Mas ao Senhor vosso Deus temereis, e ele vos livrará das mãos de todos os vossos inimigos.

40 Porém eles não ouviram; antes fizeram segundo o seu primeiro costume.

41 Assim estas nações temiam ao Senhor e serviam as suas imagens de escultura; também seus filhos, e os filhos de seus filhos, como fizeram seus pais, assim fazem eles até ao dia de hoje.

1 Juudan kuninkaan Ahasin kahdentenatoista hallitusvuotena Israelin kuninkaaksi tuli Hoosea, Elan poika. Hän hallitsi Samarian kaupungissa yhdeksän vuotta.

2 Hoosea teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, ei kuitenkaan yhtä paljon kuin aikaisemmat Israelin kuninkaat olivat tehneet.

3 Assyrian kuningas Salmanassar aloitti sodan Hooseaa vastaan. Hoosea joutui tunnustamaan hänen ylivaltansa ja maksamaan hänelle veroa.

4 Assyrian kuningas sai sitten kuitenkin tietoonsa, että Hoosea oli ryhtynyt salahankkeisiin. Hoosea oli lähettänyt sananviejiä Egyptin kuninkaan Son luo eikä ollut enää toimittanut Assyrian kuninkaalle veroa, joka hänen piti vuosittain maksaa. Siksi Assyrian kuningas käski ottaa hänet kiinni ja panna vankilaan.

5 Assyrian kuningas tuli ja valtasi koko maan. Samarian kaupungin luo saavuttuaan hän saartoi sen, ja piiritystä kesti kolme vuotta.

6 Hoosean yhdeksäntenä hallitusvuotena Assyrian kuningas valtasi kaupungin. Hän siirsi israelilaiset Assyriaan ja sijoitti heidät Halahiin, Gosaniin Haburin varsille sekä Meedian kaupunkeihin.

7 Näin tapahtui siksi, että israelilaiset olivat tehneet syntiä Herraa, Jumalaansa vastaan. Vaikka Herra oli tuonut heidät pois Egyptin maasta ja vapauttanut heidät faraon, Egyptin kuninkaan, vallasta, he olivat ryhtyneet palvelemaan muita jumalia.

8 He olivat alkaneet noudattaa niiden kansojen tapoja, jotka Herra oli hävittänyt heidän tieltään, ja niitä menoja, jotka heidän kuninkaansa olivat ottaneet käyttöön.

9 He olivat ryhtyneet sellaiseen, mikä ei ollut Herran, heidän Jumalansa, tahdon mukaista. Jokaiseen kaupunkiin, oli se suuri ja linnoitettu tai pelkän vartiotornin suojaama, he olivat rakentaneet uhripaikkoja kukkuloille.

10 Jokaiselle korkealle kummulle ja jokaisen lehtevän puun alle he olivat pystyttäneet kivipatsaita ja asera-tarhoja.

11 Kaikilla uhrikukkuloillaan he olivat polttaneet uhreja niin kuin ne kansat, jotka Herra oli siirtänyt pois heidän tieltään, ja näillä pahoilla teoillaan he olivat herättäneet Herran vihan.

12 Epäjumalanpatsaitakin he olivat palvoneet, vaikka Herra oli kieltänyt heitä niin tekemästä.

14 Mutta he eivät kuunnelleet vaan olivat yhtä uppiniskaisia kuin isänsä, jotka eivät olleet luottaneet Herraan, Jumalaansa.

15 He hylkäsivät hänen käskynsä, he luopuivat liitosta, jonka hän oli heidän isiensä kanssa tehnyt, ja liitonehdoista, jotka hän oli heille asettanut. He kulkivat turhuuksien perässä ja tulivat itse turhaakin turhemmiksi, he seurasivat ympärillään asuvia pakanakansoja, vaikka Herra oli kieltänyt heitä elämästä niiden tavoin.

16 He hylkäsivät kaikki Herran, Jumalansa, määräykset ja valoivat itselleen kaksi sonnipatsasta. He tekivät asera-tarhan, he kumarsivat kaikkia taivaan tähtijoukkoja ja palvoivat Baalia.

17 He panivat poikansa ja tyttärensä kulkemaan tulen läpi, he tekivät taikoja ja ennustivat noitakeinoin. He antautuivat tekemään sellaista, mikä on väärää Herran silmissä, ja herättivät näin hänen vihansa.

18 Niin pahoin Herra vihastui Israelin kansaan, että työnsi sen pois kasvojensa edestä. Vain Juudan heimo jäi jäljelle.

19 Juudakaan ei noudattanut Herran, Jumalansa, käskyjä, vaan eli niiden tapojen mukaan, jotka Israelissa oli otettu käyttöön.

20 Siksi Herra hylkäsi heidät kaikki, koko Israelin suvun. Hän nöyryytti heitä, antoi heidät rosvojoukkojen käsiin ja lopulta heitti heidät pois kasvojensa edestä.

21 Silloin kun Herra oli repäissyt Israelin Daavidin suvusta erilleen, israelilaiset olivat asettaneet kuninkaaksi Jerobeamin, Nebatin pojan, ja Jerobeam oli kääntänyt Israelin pois Herran teiltä ja johdattanut sen suureen syntiin.

22 Sen jälkeen israelilaiset syyllistyivät kaikkiin synteihin, joita Jerobeam oli tehnyt. Niistä he eivät luopuneet,

23 ja niin Herra työnsi Israelin pois kasvojensa edestä. Hän teki niin kuin oli palvelijoittensa, profeettojen, suulla ilmoittanut ja siirsi israelilaiset heidän omasta maastaan Assyriaan. Siellä he ovat vielä tänäkin päivänä.

24 Assyrian kuningas siirsi Babyloniasta, Kutasta, Avvasta, Hamatista ja Sefarvaimista uusia asukkaita Samarian kaupunkeihin. Nämä israelilaisten sijaan tulleet ottivat Samarian haltuunsa ja asettuivat sen kaupunkeihin.

25 Sinne saavuttuaan he ensin eivät palvelleet Herraa, ja niin Herra lähetti heidän asuinseudulleen leijonia, jotka tuon tuostakin tappoivat jonkun heistä.

28 Niin yksi niistä papeista, jotka oli siirretty pois Samariasta, palasi sinne ja asettui asumaan Beteliin. Hän opetti heille, kuinka Herraa oli palveltava.

29 Kukin kansa teki kuitenkin omat jumalankuvansa ja asetti ne uhrikukkuloille samarialaisten rakentamiin pyhäkköihin, kukin kansa omiin asuinkaupunkeihinsa.

30 Babylonian miehet tekivät Sukkot-Benotin kuvan, Kutan miehet Nergalin ja Hamatin miehet Asiman kuvan,

31 avvalaiset tekivät Nibhasin ja Tartakin kuvan, ja sefarvaimilaiset palvoivat Adrammelekia ja Anammelekia, Sefarvaimin jumalia, polttamalla poikiaan tulessa.

32 He palvelivat kyllä myös Herraa, mutta ottivat omasta joukostaan uhrikukkulapapit, jotka uhrasivat heidän puolestaan kukkuloiden pyhäköissä.

33 Vaikka he palvelivat Herraa, he palvelivat myös omia jumaliaan niiden kansojen tavoin, joiden joukosta heidät oli siirretty Samariaan.

34 Vielä tänäkin päivänä he elävät entisten tapojensa mukaisesti. He eivät palvele Herraa eivätkä noudata niitä säädöksiä, ohjeita ja lain käskyjä, joita Herra käski Jaakobin suvun noudattaa. Tälle suvulle hän antoi nimen Israel,

36 Herraa teidän tulee palvella, häntä, joka suurella voimallaan ja väkevällä kädellään toi teidät pois Egyptin maasta. Kumartakaa häntä ja uhratkaa hänelle.

37 Niitä säädöksiä, ohjeita ja lain käskyjä, jotka hän on teitä varten kirjoittanut, teidän pitää aina noudattaa. Muita jumalia teillä ei saa olla.

38 Älkää unohtako liittoa, jonka minä olen teidän kanssanne tehnyt, älkääkä palvelko muita jumalia.

40 Samarian asukkaat eivät kuitenkaan ole kuunnelleet Herraa, vaan elävät entiseen tapaansa.

41 Nuo kansat ovat kyllä osoittaneet Herralle kunnioitustaan, mutta samalla ne ovat palvoneet omia patsaitaan. Niin kuin ovat isät tehneet, niin ovat tehneet heidän lapsensa ja heidän lastensa lapset tähän päivään saakka.