1 E sucedeu que, no nono ano do seu reinado, no mês décimo, aos dez do mês, Nabucodonosor, rei de Babilônia, veio contra Jerusalém, ele e todo o seu exército, e se acampou contra ela, e levantaram contra ela trincheiras em redor.

2 E a cidade foi sitiada até ao undécimo ano do rei Zedequias.

3 Aos nove do mês quarto, quando a cidade se via apertada pela fome, nem havia pão para o povo da terra,

4 Então a cidade foi invadida, e todos os homens de guerra fugiram de noite pelo caminho da porta, entre os dois muros que estavam junto ao jardim do rei (porque os caldeus estavam contra a cidade em redor), e o rei se foi pelo caminho da campina.

5 Porém o exército dos caldeus perseguiu o rei, e o alcançou nas campinas de Jericó; e todo o seu exército se dispersou.

6 E tomaram o rei, e o fizeram subir ao rei de Babilônia, a Ribla; e foi-lhe pronunciada a sentença.

7 E aos filhos de Zedequias mataram diante dos seus olhos; e vazaram os olhos de Zedequias, e o ataram com duas cadeias de bronze, e o levaram a Babilônia.

8 E no quinto mês, no sétimo dia do mês (este era o ano décimo nono de Nabucodonosor, rei de Babilônia), veio Nebuzaradã, capitão da guarda, servo do rei de Babilônia, a Jerusalém.

9 E queimou a casa do Senhor e a casa do rei, como também todas as casas de Jerusalém, e todas as casas dos grandes queimou.

10 E todo o exército dos caldeus, que estava com o capitão da guarda, derrubou os muros em redor de Jerusalém.

11 E o mais do povo que deixaram ficar na cidade, os rebeldes que se renderam ao rei de Babilônia e o mais da multidão, Nebuzaradã, o capitão da guarda, levou presos.

12 Porém dos mais pobres da terra deixou o capitão da guarda ficar alguns para vinheiros e para lavradores.

13 Quebraram mais, os caldeus, as colunas de cobre que estavam na casa do Senhor, como também as bases e o mar de cobre que estavam na casa do Senhor; e levaram o seu bronze para Babilônia.

14 Também tomaram as caldeiras, as pás, os apagadores, as colheres e todos os vasos de cobre, com que se ministrava.

15 Também o capitão da guarda tomou os braseiros, e as bacias, o que era de ouro puro, em ouro e o que era de prata, em prata.

16 As duas colunas, um mar, e as bases, que Salomão fizera para a casa do Senhor; o cobre de todos estes vasos não tinha peso.

17 A altura de uma coluna era de dezoito côvados, e sobre ela havia um capitel de cobre, e de altura tinha o capitel três côvados; e a rede e as romãs em redor do capitel, tudo era de cobre; e semelhante a esta era a outra coluna com a rede.

18 Também o capitão da guarda tomou a Seraías, primeiro sacerdote, e a Sofonias, segundo sacerdote, e aos três guardas do umbral da porta.

19 E da cidade tomou a um oficial, que tinha cargo dos homens de guerra, e a cinco homens dos que estavam na presença do rei, e se achavam na cidade, como também ao escrivão-mor do exército, que registrava o povo da terra para a guerra, e a sessenta homens do povo da terra, que se achavam na cidade.

20 E tomando-os Nebuzaradã, o capitão da guarda, os levou ao rei de Babilônia, a Ribla.

21 E o rei de Babilônia os feriu e os matou em Ribla, na terra de Hamate; e Judá foi levado preso para fora da sua terra.

22 Porém, quanto ao povo que ficara na terra de Judá, que Nabucodonosor, rei de Babilônia, deixou ficar, pôs sobre ele, por governador a Gedalias, filho de Aicão, filho de Safã.

23 Ouvindo, pois, os capitães dos exércitos, eles e os seus homens, que o rei de Babilônia pusera a Gedalias por governador, vieram a Gedalias, a Mizpá, a saber: Ismael, filho de Netanias, e Joanã, filho de Careá, e Seraías, filho de Tanumete, o netofatita, e Jazanias, filho do maacatita, eles e os seus homens.

24 E Gedalias jurou a eles e aos seus homens, e lhes disse: Não temais ser servos dos caldeus; ficai na terra, servi ao rei de Babilônia, e bem vos irá.

25 Sucedeu, porém, que, no sétimo mês, veio Ismael, filho de Netanias, o filho de Elisama, da descendência real, e dez homens com ele, e feriram a Gedalias, e ele morreu, como também aos judeus, e aos caldeus que estavam com ele em Mizpá.

26 Então todo o povo se levantou, desde o menor até ao maior, como também os capitães dos exércitos, e foram ao Egito, porque temiam os caldeus.

27 Depois disto sucedeu que, no ano trinta e sete do cativeiro de Joaquim, rei de Judá, no mês duodécimo, aos vinte e sete do mês, Evil-Merodaque, rei de Babilônia, no ano em que reinou, levantou a cabeça de Joaquim, rei de Judá, tirando-o da casa da prisão.

28 E lhe falou benignamente; e pôs o seu trono acima do trono dos reis que estavam com ele em Babilônia.

29 E lhe mudou as roupas de prisão, e de contínuo comeu pão na sua presença todos os dias da sua vida.

30 E, quanto à sua subsistência, pelo rei lhe foi dada subsistência contínua, a porção de cada dia no seu dia, todos os dias da sua vida.

1 Niinpä sitten hänen yhdeksäntenä hallitusvuotenaan, kymmenennen kuun kymmenentenä päivänä, Babylonian kuningas Nebukadnessar tuli sotajoukkoineen Jerusalemin edustalle, ja joukot leiriytyivät kaupungin luo. Sen ympärille rakennettiin piiritysvallit,

2 ja kaupunki oli saarroksissa kuningas Sidkian yhdenteentoista hallitusvuoteen saakka.

3 Nälänhätä yltyi kaupungissa pahaksi. Sen asukkailla ei ollut enää ruoan murentakaan, ja niin tuon vuoden neljännen kuun yhdeksäntenä päivänä

4 kaupungin puolustus murtui. Babylonialaisia oli joka puolella kaupungin ympärillä, mutta kaikki puolustajat pääsivät yöllä pakoon Kaksoismuurin portista, joka oli kuninkaan puutarhan kohdalla. Kuningas pakeni miehineen Jordanille päin,

5 mutta babylonialaisten joukot ajoivat häntä takaa ja tavoittivat hänet Jerikon tasangolla. Koko hänen sotajoukkonsa oli silloin jo hajaantunut hänen luotaan.

6 Sidkia otettiin vangiksi ja tuotiin Babylonian kuninkaan luo Riblaan. Siellä hänelle julistettiin tuomio.

7 Hänen poikansa surmattiin hänen nähtensä, ja sitten häneltä itseltään sokaistiin silmät. Hänet pantiin pronssikahleisiin ja vietiin Babyloniin. pakkosiirto

8 Viidennen kuun seitsemäntenä päivänä, Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin hallitessa yhdeksättätoista vuottaan, kuninkaan henkikaartin päällikkö Nebusaradan tuli Jerusalemiin.

9 Hän poltti Herran temppelin ja kuninkaan palatsin ja kaikki Jerusalemin talot, jokaisen suuren rakennuksen hän sytytti tuleen.

10 Kaldealaisten sotajoukko, joka oli henkikaartin päällikön mukana, repi Jerusalemin muurit joka puolelta maahan.

11 Sitten henkikaartin päällikkö Nebusaradan vei pakkosiirtolaisuuteen loputkin, mitä kansasta oli kaupungissa jäljellä. Hän vei nekin, jotka olivat itse siirtyneet Babylonian kuninkaan puolelle, sekä loput kaupungin käsityöläisistä.

12 Köyhästä väestä henkikaartin päällikkö jätti osan tekemään työtä viinitarhoissa ja pelloilla.

13 Kaldealaiset rikkoivat pronssipylväät, jotka olivat Herran temppelissä, samoin kuin temppelin työntöpöydät ja pronssialtaan. Niiden pronssin he veivät Babyloniin.

14 He ottivat mukaansa myös hiiliastiat, tuhkalapiot, veitset, kupit ja muut pronssiesineet, joita oli käytetty uhripalveluksessa.

15 Samoin henkikaartin päällikkö vei tuliastiat ja vihmontamaljat, jotka olivat puhdasta kultaa tai hopeaa.

16 Kahdessa pylväässä, altaassa ja työntöpöydissä, jotka Salomo oli teettänyt Herran temppeliin, oli pronssia sellainen määrä, ettei se ollut punnittavissa.

17 Kummallakin pylväällä oli mittaa kahdeksantoista kyynärää, viiden kyynärän korkuiset pylväänpäät olivat nekin pronssia, ja pronssia olivat myös pylväänpäitä yltympäri kiertävät köynnökset ja granaattiomenat. Pylväät olivat samanlaiset, aina köynnöksiä ja granaattiomenoita myöten.

18 Henkikaartin päällikkö otti mukaansa ylipappi Serajan, tämän lähimmän avustajan Sefanjan sekä kolme ovenvartijapappia.

19 Niin ikään hän otti kaupungista sen hovimiehen, joka oli sotaväen valvoja, viisi kuninkaan lähintä miestä, jotka olivat vielä kaupungissa, sotaväen päällikön kirjurin, jonka tehtävänä oli koota maasta miehiä armeijaan, sekä kuusikymmentä muuta Juudan miestä, jotka olivat kaupungissa.

20 Kaikki nämä henkikaartin päällikkö Nebusaradan otti mukaansa ja vei Babylonian kuninkaan luo Riblaan.

21 Riblassa, Hamatin maassa, Babylonian kuningas sitten mestautti heidät. Niin oli Juudan heimo viety maastaan pakkosiirtolaisuuteen.

22 Babylonian kuningas Nebukadnessar asetti Gedaljan, joka oli Safanin pojan Ahikamin poika, hallitsemaan maassa vielä olevaa kansanosaa, jonka hän oli jättänyt jäljelle Juudaan.

23 Kun sotaväen päälliköt ja heidän miehensä kuulivat, että Babylonian kuningas oli asettanut Gedaljan käskynhaltijaksi, he tulivat joukolla tämän luo Mispaan. Päälliköt olivat Ismael, Netanjan poika, Johanan, Kareahin poika, netofalainen Seraja, Tanhumetin poika, ja Jaasanja, jonka isä oli kotoisin Maakasta.

25 Mutta seitsemännessä kuussa sinne tuli Ismael, Elisaman pojan Netanjan poika, joka oli kuninkaallista sukua. Hänellä oli mukanaan kymmenen miestä, ja he löivät hengiltä Gedaljan sekä ne Juudan miehet ja kaldealaiset, jotka olivat hänen luonaan Mispassa.

26 Silloin koko kansa pienimmästä suurimpaan, aina sotaväen päälliköitä myöten, lähti pakomatkalle Egyptiin, sillä he pelkäsivät kaldealaisia.

27 Kun Juudan kuningas Jojakin oli ollut pakkosiirtolaisuudessa kolmekymmentäkuusi vuotta, Babylonian kuningas Evil-Merodak armahti hänet ja vapautti hänet vankeudesta. Silloin oli Evil- Merodakin kuninkaaksitulon vuosi, ja tämä tapahtui sen vuoden kahdennentoista kuun kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä päivänä.

28 Babylonian kuningas puhutteli ystävällisesti Jojakinia ja osoitti hänelle istuinpaikan, joka oli ylempänä kuin muiden hänen luonaan Babylonissa olevien kuninkaiden paikat.

29 Jojakin sai nyt vaihtaa pois vangin puvun, ja lopun ikäänsä hänellä oli paikka Evil-Merodakin ruokapöydässä.

30 Kuningas takasi hänelle vakinaisen elatuksen, ja hän sai päivittäin sen minkä tarvitsi, aina elämänsä