1 De noite, em minha cama, busquei aquele a quem ama a minha alma; busquei-o, e não o achei.

2 Levantar-me-ei, pois, e rodearei a cidade; pelas ruas e pelas praças buscarei aquele a quem ama a minha alma; busquei-o, e não o achei.

3 Acharam-me os guardas, que rondavam pela cidade; eu lhes perguntei: Vistes aquele a quem ama a minha alma?

4 Apartando-me eu um pouco deles, logo achei aquele a quem ama a minha alma; agarrei-me a ele, e não o larguei, até que o introduzi em casa de minha mãe, na câmara daquela que me gerou.

5 Conjuro-vos, ó filhas de Jerusalém, pelas gazelas e cervas do campo, que não acordeis, nem desperteis o meu amor, até que queira.

6 Quem é esta que sobe do deserto, como colunas de fumaça, perfumada de mirra, de incenso, e de todos os pós dos mercadores?

7 Eis que é a liteira de Salomão; sessenta valentes estão ao redor dela, dos valentes de Israel;

8 Todos armados de espadas, destros na guerra; cada um com a sua espada à cinta por causa dos temores noturnos.

9 O rei Salomão fez para si uma carruagem de madeira do Líbano.

10 Fez-lhe as colunas de prata, o estrado de ouro, o assento de púrpura, o interior revestido com amor, pelas filhas de Jerusalém.

11 Saí, ó filhas de Sião, e contemplai ao rei Salomão com a coroa com que o coroou sua mãe no dia do seu desposório e no dia do júbilo do seu coração.

1 Neito: Yöllä, kun lepäsin vuoteellani, minä kaipasin häntä, jota rakastan. Etsin häntä, mutta en löytänyt.

2 Silloin päätin: minä lähden ulos, kierrän kaupungin kadut ja torit, etsin sieltä häntä, jota rakastan. Minä lähdin etsimään mutta en löytänyt.

4 Mutta kun jatkoin kulkuani, heti löysin hänet, jota rakastan! Tartuin häneen enkä päästänyt irti, ja minä vein hänet äitini taloon, synnyttäjäni huoneeseen.

5 Minä vannotan teitä, Jerusalemin tytöt, gasellien ja villipeurojen kautta: älkää häiritkö rakkauttamme, älkää häiritkö, ennen kuin itse haluamme herätä!

6 Muut: Mikä tuolta tulee? Mikä saapuu autiomaasta? Se kohoaa kuin savupatsas, se tuoksuu mirhalta ja suitsukkeelta, outojen maiden ihojauheilta.

7 Katsokaa! Se on Salomon kantotuoli! Sitä saattaa kuusikymmentä soturia, Israelin sotajoukon parhaimmisto,

8 miekkamiehiä kaikki, sotimaan tottuneita. Jokaisella on kupeellaan miekka yön kauhuja vastaan.

9 Libanonin puista on tehty kuningas Salomon kantotuoli.

10 Sen pylväät ovat hopeaa, sen selkänoja on kultaa ja patja purppuraa, sen seiniä kaunistaa rakkaus.

11 Tulkaa ulos, Jerusalemin tytöt! Katsokaa, Siionin tyttäret: tässä on kuningas Salomo! Hän kantaa kruunua, jonka äidiltään sai tänään, hääpäivänään, suurena ilonpäivänään!