1 Sucedeu, porém, no mês sétimo, que veio Ismael, filho de Netanias, filho de Elisama, da descendência real, e com ele dez homens, príncipes do rei, a Gedalias, filho de Aicão, a Mizpá; e comeram pão juntos ali em Mizpá.

2 E levantou-se Ismael, filho de Netanias, com os dez homens que estavam com ele, e feriram à espada a Gedalias, filho de Aicão, filho de Safã, matando assim aquele que o rei de Babilônia havia posto por governador sobre a terra.

3 Também matou Ismael a todos os judeus que com ele, com Gedalias, estavam em Mizpá, como também aos caldeus, homens de guerra, que se achavam ali.

4 Sucedeu, pois, no dia seguinte, depois que ele matara a Gedalias, sem ninguém o saber,

5 Que vieram homens de Siquém, de Siló, e de Samaria; oitenta homens, com a barba rapada, e as vestes rasgadas, e retalhando-se; e trazendo nas suas mãos ofertas e incenso, para levarem à casa do Senhor.

6 E, saindo-lhes ao encontro Ismael, filho de Netanias, desde Mizpá, ia chorando; e sucedeu que, encontrando-os lhes disse: Vinde a Gedalias, filho de Aicão.

7 Sucedeu, porém, que, entrando eles até ao meio da cidade, matou-os Ismael, filho de Netanias, e os lançou num poço, ele e os homens que estavam com ele.

8 Mas houve entre eles dez homens que disseram a Ismael: Não nos mates, porque temos, no campo, tesouros, trigo, cevada, azeite e mel. E ele por isso os deixou, e não os matou entre seus irmãos.

9 E o poço em que Ismael lançou todos os cadáveres dos homens que matou por causa de Gedalias é o mesmo que fez o rei Asa, por causa de Baasa, rei de Israel; foi esse mesmo que Ismael, filho de Netanias, encheu de mortos.

10 E Ismael levou cativo a todo o restante do povo que estava em Mizpá, isto é, as filhas do rei, e todo o povo que ficara em Mizpá, que Nebuzaradã, capitão da guarda, havia confiado a Gedalias, filho de Aicão; e levou-os cativos Ismael, filho de Netanias, e se foi para passar aos filhos de Amom.

11 Ouvindo, pois, Joanã, filho de Careá, e todos os capitães dos exércitos que estavam com ele, todo o mal que havia feito Ismael, filho de Netanias,

12 Tomaram todos os seus homens, e foram pelejar contra Ismael, filho de Netanias; e acharam-no ao pé das grandes águas que há em Gibeom.

13 E aconteceu que, vendo todo o povo, que estava com Ismael, a Joanã, filho de Careá, e a todos os capitães dos exércitos, que vinham com ele, se alegrou.

14 E todo o povo que Ismael levara cativo de Mizpá virou as costas, e voltou, e foi para Joanã, filho de Careá.

15 Mas Ismael, filho de Netanias, escapou com oito homens de diante de Joanã, e se foi para os filhos de Amom.

16 Então tomou Joanã, filho de Careá, e todos os capitães dos exércitos que estavam com ele, a todo o restante do povo que ele havia recobrado de Ismael, filho de Netanias, desde Mizpá, depois de haver matado a Gedalias, filho de Aicão, isto é, aos homens poderosos de guerra, e às mulheres, e aos meninos, e aos eunucos que havia recobrado de Gibeom.

17 E partiram, indo habitar em Gerute-Quimã, que está perto de Belém, para dali irem e entrarem no Egito,

18 Por causa dos caldeus; porque os temiam, por ter Ismael, filho de Netanias, matado a Gedalias, filho de Aicão, a quem o rei de Babilônia tinha feito governador sobre a terra.

1 Saman vuoden seitsemännessä kuussa Ismael, Elisaman pojan Netanjan poika, tuli kymmenen miehen kanssa Gedaljan luo Mispaan. Ismael kuului kuninkaalliseen sukuun ja oli ollut kuninkaan korkeimpia upseereita. Kun he kaikki istuivat Mispassa yhteisellä aterialla,

2 Ismael ja hänen kymmenen miestään nousivat ja löivät miekalla kuoliaaksi Gedaljan, Safanin pojan Ahikamin pojan. Näin he tappoivat käskynhaltijan, jonka Babylonian kuningas oli asettanut maahan.

3 Ismael surmasi myös kaikki Gedaljan luo Mispaan kokoontuneet Juudan miehet sekä paikalla olevat babylonialaiset sotilaat.

4 Seuraavana päivänä, kun kukaan ei vielä tiennyt Gedaljan murhasta,

5 Mispaa lähestyi kahdeksankymmentä miestä. He olivat leikanneet partansa, repineet vaatteensa ja viileskelleet ihonsa haavoille. He olivat tulossa Sikemistä, Silosta ja Samariasta ja aikoivat tuoda uhrilahjoja sekä suitsuketta Herran pyhäkköön.

7 Kun he olivat ehtineet kaupunkiin, Ismael ja hänen miehensä surmasivat heidät ja heittivät ruumiit kaivoon.

9 Kaivo, johon Ismael heitti surmaamiensa miesten ruumiit, oli kuningas Asan hakkauttama suuri vesisäiliö. Hän oli tehnyt sen siihen aikaan, kun hän kävi sotaa Israelin kuningasta Baesaa vastaan. Tämän vesisäiliön Ismael täytti nyt ruumiilla.

10 Ismael, Netanjan poika, otti vangiksi kaiken väen, joka oli jäljellä Mispassa, myös kuninkaan tyttäret -- kaikki, joiden käskynhaltijaksi henkikaartin päällikkö Nebusaradan oli asettanut Gedaljan, Ahikamin pojan. Sitten Ismael lähti matkaan kohti ammonilaisten maata mukanaan kaikki vangitut.

11 Kun Johanan, Kareahin poika, ja häneen liittyneet sotapäälliköt saivat tietää, millaisia julmuuksia Ismael, Netanjan poika, oli tehnyt,

12 he lähtivät miehineen ajamaan häntä takaa. He tavoittivat Ismaelin suuren vesilammikon luona Gibeonissa.

13 (H41:13-14)Väki, jonka Ismael oli ottanut vangiksi Mispassa ja vienyt mukanaan, ilahtui suuresti nähdessään Johananin ja muiden sotapäälliköiden lähestyvän.

14 (H41:13-14)Vangitut lähtivät heitä vastaan ja siirtyivät Johananin turviin.

15 Ismael ja kahdeksan hänen miestään pääsivät pakoon ja menivät ammonilaisten maahan.

16 Johanan, Kareahin poika, ja häneen liittyneet sotapäälliköt ottivat turviinsa sen väen, jonka Ismael, Netanjan poika, oli pakottanut mukaansa Mispasta murhattuaan Gedaljan, Ahikamin pojan. Joukkoon kuului miehiä, naisia ja lapsia, sotilaita ja hoviväkeä. Heidät kaikki Johanan toi pois Gibeonista.

17 Mutta Johanan ja hänen väkensä eivät palanneetkaan Mispaan vaan asettuivat aluksi Kimhamin majatalolle lähelle Betlehemiä. Sieltä heidän aikomuksenaan oli jatkaa matkaa Egyptiin

18 babylonialaisia pakoon. He olivat peloissaan, koska Ismael oli surmannut Gedaljan, jonka Babylonian kuningas oli asettanut Juudan käskynhaltijaksi.