1 Eis que tudo isto viram os meus olhos, e os meus ouvidos o ouviram e entenderam.

2 Como vós o sabeis, também eu o sei; não vos sou inferior.

3 Mas eu falarei ao Todo-Poderoso, e quero defender-me perante Deus.

4 Vós, porém, sois inventores de mentiras, e vós todos médicos que não valem nada.

5 Quem dera que vos calásseis de todo, pois isso seria a vossa sabedoria.

6 Ouvi agora a minha defesa, e escutai os argumentos dos meus lábios.

7 Porventura por Deus falareis perversidade e por ele falareis mentiras?

8 Fareis acepção da sua pessoa? Contendereis por Deus?

9 Ser-vos-ia bom, se ele vos esquadrinhasse? Ou zombareis dele, como se zomba de algum homem?

10 Certamente vos repreenderá, se em oculto fizerdes acepção de pessoas.

11 Porventura não vos espantará a sua alteza, e não cairá sobre vós o seu terror?

12 As vossas memórias são como provérbios de cinza; as vossas defesas como defesas de lodo.

13 Calai-vos perante mim, e falarei eu, e venha sobre mim o que vier.

14 Por que razão tomarei eu a minha carne com os meus dentes, e porei a minha vida na minha mão?

15 Ainda que ele me mate, nele esperarei; contudo os meus caminhos defenderei diante dele.

16 Também ele será a minha salvação; porém o hipócrita não virá perante ele.

17 Ouvi com atenção as minhas palavras, e com os vossos ouvidos a minha declaração.

18 Eis que já tenho ordenado a minha causa, e sei que serei achado justo.

19 Quem é o que contenderá comigo? Se eu agora me calasse, renderia o espírito.

20 Duas coisas somente não faças para comigo; então não me esconderei do teu rosto:

21 Desvia a tua mão para longe, de mim, e não me espante o teu terror.

22 Chama, pois, e eu responderei; ou eu falarei, e tu me responderás.

23 Quantas culpas e pecados tenho eu? Notifica-me a minha transgressão e o meu pecado.

24 Por que escondes o teu rosto, e me tens por teu inimigo?

25 Porventura acossarás uma folha arrebatada pelo vento? E perseguirás o restolho seco?

26 Por que escreves contra mim coisas amargas e me fazes herdar as culpas da minha mocidade?

27 Também pões os meus pés no tronco, e observas todos os meus caminhos, e marcas os sinais dos meus pés.

28 E ele me consome como a podridão, e como a roupa, à qual rói a traça.

1 Kaiken tämän olen nähnyt omin silmin, omin korvin kuullut ja ymmärtänyt.

2 Minä tiedän sen minkä tekin, en häviä teille yhtään.

3 Kaikkivaltiaalle minä tahdon puhua, tahdon selvittää asiat Jumalan kanssa.

4 Te, te kaunistelette kaiken valheillanne, pelkkiä puoskareita olette kaikki tyynni!

5 Kunpa jo lopulta vaikenisitte! Silloin voisitte hyvinkin käydä viisaasta.

6 Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana, kuulkaa vastaväitteet, jotka nousevat huulilleni.

7 Yritättekö te valheella puolustaa Jumalaa, ajaa vilpillä hänen asiaansa?

8 Yritättekö te kaunistella hänen tekojaan, toimia hänen asianajajinaan?

9 Miten sitten käy, kun hän alkaa tutkia teitä? Voitteko pettää häntä niin kuin ihmistä petetään?

10 Kovalla kädellä hän teitä ojentaa, jos te olette vääristelleet totuutta.

11 Ettekö pelkää, kun hän nousee tuomitsemaan, eikö kauhu silloin täytä mielenne?

12 Teidän kehotuksenne ovat pelkkää tuhkaa, murenevaa savea teidän vastauksenne.

13 Olkaa te vihdoin hiljaa, nyt minä puhun, käyköön minulle sitten miten käyneekin.

14 Minä panen alttiiksi oman ruumiini, puhun, vaikka henki menisi.

15 Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut, mutta ensin tahdon näyttää hänelle, millainen minun vaellukseni on ollut.

16 Jo se merkitsisi minulle voittoa, että saisin astua hänen eteensä. Teeskentelijät eivät hänen eteensä pääse.

17 Kuulkaa, kuulkaa minun sanani, tarkatkaa, mitä minä puhun!

18 Minä vien asiani oikeuden eteen, minä tiedän, että olen syytön.

19 Kuka voi syyttää minua? Jos joku voi, minä vaikenen ja kuolen.

20 Vain kahta asiaa sinulta pyydän -- jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi.

21 Ota kätesi pois minun päältäni, ota pois tämä kauhu, jonka ylleni laskit.

22 Kutsu sitten minua, niin minä vastaan, ja anna sinä minulle vastaus, kun puhun sinulle.

23 Kuinka paljon tililläni on rikkomuksia ja syntejä? Sano minulle, mitkä ne ovat!

24 Miksi peität minulta kasvosi, miksi kohtelet minua kuin vihollista?

25 Pelotteletko vielä tuulen ajelemaa lehteäkin, vainoatko kuivaa oljenkortta?

26 Sinä määräsit minulle nämä katkerat päivät, panit taakakseni nuoruuteni synnit.

27 Sinä kiinnität minun jalkoihini kahleet, tarkkailet minne menen, mistä tulen ja merkitset muistiin jokaisen askeleni,

28 vaikka ihminen on vain laho leili, vain koinsyömä vaate.