1 Na verdade, há veios de onde se extrai a prata, e lugar onde se refina o ouro.
2 O ferro tira-se da terra, e da pedra se funde o cobre.
3 Ele põe fim às trevas, e toda a extremidade ele esquadrinha, a pedra da escuridão e a da sombra da morte.
4 Abre um poço de mina longe dos homens, em lugares esquecidos do pé; ficando pendentes longe dos homens, oscilam de um lado para outro.
5 Da terra procede o pão, mas por baixo é revolvida como por fogo.
6 As suas pedras são o lugar da safira, e tem pó de ouro.
7 Essa vereda a ave de rapina a ignora, e não a viram os olhos da gralha.
8 Nunca a pisaram filhos de animais altivos, nem o feroz leão passou por ela.
9 Ele estende a sua mão contra o rochedo, e revolve os montes desde as suas raízes.
10 Dos rochedos faz sair rios, e o seu olho vê tudo o que há de precioso.
11 Os rios tapa, e nem uma gota sai deles, e tira à luz o que estava escondido.
12 Porém onde se achará a sabedoria, e onde está o lugar da inteligência?
13 O homem não conhece o seu valor, e nem ela se acha na terra dos viventes.
14 O abismo diz: Não está em mim; e o mar diz: Ela não está comigo.
15 Não se dará por ela ouro fino, nem se pesará prata em troca dela.
16 Nem se pode comprar por ouro fino de Ofir, nem pelo precioso ônix, nem pela safira.
17 Com ela não se pode comparar o ouro nem o cristal; nem se trocará por joia de ouro fino.
18 Não se fará menção de coral nem de pérolas; porque o valor da sabedoria é melhor que o dos rubis.
19 Não se lhe igualará o topázio da Etiópia, nem se pode avaliar por ouro puro.
20 Donde, pois, vem a sabedoria, e onde está o lugar da inteligência?
21 Pois está encoberta aos olhos de todo o vivente, e oculta às aves do céu.
22 A perdição e a morte dizem: Ouvimos com os nossos ouvidos a sua fama.
23 Deus entende o seu caminho, e ele sabe o seu lugar.
24 Porque ele vê as extremidades da terra; e vê tudo o que há debaixo dos céus.
25 Quando deu peso ao vento, e tomou a medida das águas;
26 Quando prescreveu leis para a chuva e caminho para o relâmpago dos trovões;
27 Então a viu e relatou; estabeleceu-a, e também a esquadrinhou.
28 E disse ao homem: Eis que o temor do Senhor é a sabedoria, e apartar-se do mal é a inteligência.
1 Hopealla on lähteensä, kullalla huuhdontapaikkansa.
2 Rauta otetaan maan kamarasta, kupari sulatetaan esiin kivestä.
3 Ihminen lannistaa pimeyden, hän tutkii kaiken pohjia myöten, tutkii kallion pimeät uumenet.
4 Kaukana asutuilta seuduilta hän louhii kaivoskuilun. Missä ei ihmisaskel kulje, siellä miehet ahkeroivat köyden varassa riippuen.
5 Maasta kasvaa leipä, maan uumenissa myllertää voima kuin tuli.
6 Kallioissa on lasuurikiveä, maan hiekassa kultaa.
7 On tie, jota ei korppikotka näe eikä haarahaukan silmä erota.
8 Sitä eivät astele vuorten pedot eivätkä leijonat kulje sitä pitkin.
9 Ihminen käy käsiksi kovaan kallioon ja kääntää nurin vuoret, perustuksia myöten,
10 hän louhii tunneleita kallioon, ja niin tulevat maan aarteet ihmissilmien iloksi.
11 Virtojen lähteetkin ihminen patoaa, tuo päivänvaloon sen, mitä ei silmä ole nähnyt.
12 Mutta viisaus -- missä se on? Missä asuu ymmärrys?
13 Ihminen ei löydä tietä sen luokse, tästä maailmasta sitä ei voi löytää.
15 Puhtaalla kullallakaan sitä ei voi ostaa, hopeaa ei punnita sen hinnaksi.
16 Sitä ei voi ostaa Ofirin kullalla, ei kalliilla onykskivillä eikä safiireilla,
17 ei kulta, ei kirkkain lasi vedä sille vertaa, kalleimpiinkaan kultamaljoihin sitä ei voi vaihtaa.
18 Koralleista tai kristalleista on turha puhuakaan. Pussillinen viisautta on enemmän kuin kaikki helmet.
19 Nubian topaasit eivät vedä viisaudelle vertaa, puhtain kulta ei riitä sen maksuksi.
20 Mistä viisaus on lähtöisin? Missä asuu ymmärrys?
21 Se on kätkössä, kukaan ei voi sitä nähdä, se on piilossa taivaan linnuiltakin.
23 Jumala yksin tuntee tien viisauden luo. Hän yksin tietää, missä se asuu.
24 Hän näkee maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla.
25 Kun hän antoi tuulelle voiman, kun hän osoitti vesille rajat,
26 kun hän sääti määräajat sateelle ja avasi ukkosen jylinälle tien,
27 silloin hän näki viisauden, punnitsi sen, otti sen palvelukseensa, piti sen kanssa neuvoa.