1 Respondeu mais o Senhor a Jó, dizendo:

2 Porventura o contender contra o Todo-Poderoso é sabedoria? Quem repreende assim a Deus, responda por isso.

3 Então Jó respondeu ao Senhor, dizendo:

4 Eis que sou vil; que te responderia eu? A minha mão ponho à boca.

5 Uma vez tenho falado, e não replicarei; ou ainda duas vezes, porém não prosseguirei.

6 Então o Senhor respondeu a Jó de um redemoinho, dizendo:

7 Cinge agora os teus lombos como homem; eu te perguntarei, e tu me explicarás.

8 Porventura também tornarás tu vão o meu juízo, ou tu me condenarás, para te justificares?

9 Ou tens braço como Deus, ou podes trovejar com voz como ele o faz?

10 Orna-te, pois, de excelência e alteza; e veste-te de majestade e de glória.

11 Derrama os furores da tua ira, e atenta para todo o soberbo, e abate-o.

12 Olha para todo o soberbo, e humilha-o, e atropela os ímpios no seu lugar.

13 Esconde-os juntamente no pó; ata-lhes os rostos em oculto.

14 Então também eu a ti confessarei que a tua mão direita te poderá salvar.

15 Contemplas agora o beemote, que eu fiz contigo, que come a erva como o boi.

16 Eis que a sua força está nos seus lombos, e o seu poder nos músculos do seu ventre.

17 Quando quer, move a sua cauda como cedro; os nervos das suas coxas estão entretecidos.

18 Os seus ossos são como tubos de bronze; a sua ossada é como barras de ferro.

19 Ele é obra-prima dos caminhos de Deus; o que o fez o proveu da sua espada.

20 Em verdade os montes lhe produzem pastos, onde todos os animais do campo folgam.

21 Deita-se debaixo das árvores sombrias, no esconderijo das canas e da lama.

22 As árvores sombrias o cobrem, com sua sombra; os salgueiros do ribeiro o cercam.

23 Eis que um rio transborda, e ele não se apressa, confiando ainda que o Jordão se levante até à sua boca.

24 Podê-lo-iam porventura caçar à vista de seus olhos, ou com laços lhe furar o nariz?

1 Vielä Herra puhui Jobille. Hän sanoi:

2 -- Voiko tämä, joka näin arvostelee Kaikkivaltiasta, käydä oikeutta häntä vastaan? Sen, joka tahtoo ojentaa Jumalaa, on oltava valmis vastaamaan sanoistaan.

3 Silloin Job sanoi Herralle:

4 -- Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen.

5 Kerran minä olen puhunut, enää en sitä tee. Tein sen vielä toisenkin kerran, mutta nyt pysyn vaiti.

6 Nyt Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:

7 -- Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.

8 Väitätkö sinä, että minä en tuomitse oikein? Syytätkö minua vääryydestä, jotta itse saisit olla oikeassa?

9 Onko sinun käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi? Jyliseekö sinun äänesi niin kuin hänen äänensä jylisee?

10 Hyvä on! Varustaudu kuin kuningas, pue yllesi valtiaan komeus ja loisto!

11 Päästä vihasi valloilleen, etsi ylvästelijät, paina heidät maahan!

12 Lannista ylpeät, tallaa jumalattomat maahan!

13 Peitä heidät kaikki maan multaan, kätke heidän kasvonsa pois näkyvistä.

14 Silloin minäkin ylistän sinua, olethan saanut voiton oman kätesi voimalla!

15 Näetkö virtahevon? Minä olen sen tehnyt, niin kuin olen tehnyt sinut. Se syö ruohoa niin kuin lehmä,

16 mutta näetkö, miten vahvat ovat sen lanteet, näetkö, miten voimakkaat ovat sen vatsan lihakset?

17 Sen häntä on kuin setrin runko, reisien jänteet ovat kuin punottua köyttä.

18 Luut ovat kuin pronssiputket, selkäranka on kuin rautaa.

19 Se on Jumalan luomisteoista uljain, vain sen luoja voi sitä käskeä.

20 Vuoret antavat sille ruokaa, metsän eläimet leikkivät sen lähellä.

21 Lootuspensaan alla se makaa kaislojen keskellä, liejun kätköissä.

22 Lootuspensaat suojaavat sitä, antavat sille varjonsa, rannan pajut sen ympäröivät.

23 Se ei säiky, vaikka virta on väkevä, se lepää kaikessa rauhassa, vaikka vesi tunkeutuu suuhun.

24 Kuka astuu sen silmien eteen? Kuka kiinnittää sen turpaan talutusrenkaan?