1 Como ribeiros de águas assim é o coração do rei na mão do Senhor, que o inclina a todo o seu querer.
2 Todo caminho do homem é reto aos seus olhos, mas o Senhor sonda os corações.
3 Fazer justiça e juízo é mais aceitável ao Senhor do que sacrifício.
4 Os olhos altivos, o coração orgulhoso e a lavoura dos ímpios é pecado.
5 Os pensamentos do diligente tendem só para a abundância, porém os de todo apressado, tão somente para a pobreza.
6 Trabalhar com língua falsa para ajuntar tesouros é vaidade que conduz aqueles que buscam a morte.
7 As rapinas dos ímpios os destruirão, porquanto se recusam a fazer justiça.
8 O caminho do homem é todo perverso e estranho, porém a obra do homem puro é reta.
9 É melhor morar num canto de telhado do que ter como companheira em casa ampla uma mulher briguenta.
10 A alma do ímpio deseja o mal; o seu próximo não agrada aos seus olhos.
11 Quando o escarnecedor é castigado, o simples torna-se sábio; e o sábio quando é instruído recebe o conhecimento.
12 O justo considera com prudência a casa do ímpio; mas Deus destrói os ímpios por causa dos seus males.
13 O que tapa o seu ouvido ao clamor do pobre, ele mesmo também clamará e não será ouvido.
14 O presente dado em segredo aplaca a ira, e a dádiva no regaço põe fim à maior indignação.
15 O fazer justiça é alegria para o justo, mas destruição para os que praticam a iniquidade.
16 O homem que anda desviado do caminho do entendimento, na congregação dos mortos repousará.
17 O que ama os prazeres padecerá necessidade; o que ama o vinho e o azeite nunca enriquecerá.
18 O resgate do justo é o ímpio; o do honrado é o perverso.
19 É melhor morar numa terra deserta do que com a mulher rixosa e irritadiça.
20 Tesouro desejável e azeite há na casa do sábio, mas o homem insensato os esgota.
21 O que segue a justiça e a beneficência achará a vida, a justiça e a honra.
22 O sábio escala a cidade do poderoso e derruba a força da sua confiança.
23 O que guarda a sua boca e a sua língua guarda a sua alma das angústias.
24 O soberbo e presumido, zombador é o seu nome, trata com indignação e soberba.
25 O desejo do preguiçoso o mata, porque as suas mãos recusam trabalhar.
26 O cobiçoso cobiça o dia todo, mas o justo dá, e nada retém.
27 O sacrifício dos ímpios já é abominação; quanto mais oferecendo-o com má intenção!
28 A falsa testemunha perecerá, porém o homem que dá ouvidos falará sempre.
29 O homem ímpio endurece o seu rosto; mas o reto considera o seu caminho.
30 Não há sabedoria, nem inteligência, nem conselho contra o Senhor.
31 Prepara-se o cavalo para o dia da batalha, porém do Senhor vem a vitória.
1 Kuin kastelupuro on Herran kädessä kuninkaan sydän, hän ohjaa sen minne tahtoo.
2 Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään, mutta Herra punnitsee sydämet.
3 Noudata oikeutta ja vanhurskautta, se on Herralle enemmän kuin teurasuhri.
4 Ylpeät silmät, pöyhkeä sydän -- jumalattoman lyhdyt synnin tiellä.
5 Uutteruus ja harkinta tuo menestyksen, turha kiire vie köyhyyteen.
6 Joka kokoaa omaisuutta valheen keinoin, se tuulta tavoittaa ja tuhonsa löytää.
7 Omaan pahuuteensa jumalaton kaatuu, kun hän hylkää sen, mikä on oikein.
8 Syyllisen tie on mutkainen, kunnon ihminen on teoissaan suora.
9 Parempi katolla taivasalla kuin talossa toraisan vaimon kanssa.
10 Jumalaton himoitsee pahaa, lähimpiäänkään hän ei säästä.
11 Rankaise rehentelijää, se on kokemattomille opiksi, opeta viisasta, ja hänen tietonsa kasvaa.
12 Oikein tekee oikeamielinen jumalattomille, hän syöksee tuhoon koko joukkion.
13 Joka sulkee korvansa köyhän pyynnöltä, joutuu itse pyytämään saamatta vastausta.
14 Salaa annettu lahja lepyttää vihan, poveen kätketty lahjus kiivaankin kiukun.
15 Oikea teko on oikeamielisen ilo mutta väärämielisen kauhistus.
16 Joka eksyy ymmärryksen tieltä, päätyy lopulta varjojen maahan.
17 Ilonpitäjää odottavat ankeat ajat, juomari ja syömäri ei rikastu.
18 Jumalattoman ja hurskaan osat vaihtuvat: petollinen joutuu uskollisen lunnaaksi.
19 Parempi asua autiomaassa kuin pahansisuisen vaimon kanssa.
20 Viisaalla on varastossa kalleuksia ja herkkuja, tyhmä panee kaiken menemään.
21 Joka pyrkii oikeuteen ja laupeuteen, saa elämän, kunnian ja vanhurskauden.
22 Viisas mies valtaa vahvankin kaupungin ja repii sen muurit ja varustukset.
23 Joka suutaan ja kieltään varoo, varjelee itsensä ahdingoilta.
24 Rehentelijä saa herjaajan nimen, hänen röyhkeydellään ei ole mittaa eikä määrää.
25 Omiin mielitekoihinsa laiska kuolee, kun kädet kieltäytyvät työnteosta.
26 Ahne on aina ottamassa, vanhurskas antaa, ei kitsastele.
27 Jumalattoman uhrilahja on iljettävä, vielä iljettävämpi, jos hän hautoo pahaa.
28 Väärän todistajan käy huonosti, tarkkaa todistajaa kuunnellaan aina.
29 Jumalaton katsoo uhmakkaasti, vilpitön kulkee vakaasti tietään.
30 Ei auta viisaus Herran edessä, ei ymmärrys, ei ihmisen harkinta.
31 Itse valjastat hevosesi taisteluun, mutta voitto on Herran kädessä.