1 De son temps, Nébucadnetsar, roi de Babylone, monta, et Jéhojakim lui fut assujetti trois ans; mais il se révolta de nouveau contre lui.

2 Et l'Éternel envoya contre lui des troupes de Caldéens, des troupes de Syriens, des troupes de Moabites et des troupes d'Ammonites; il les envoya contre Juda pour le détruire, selon la Parole que l'Éternel avait prononcée par les prophètes, ses serviteurs.

3 Ce fut sur l'ordre seul de l'Éternel qu'il en fut ainsi de Juda, pour le rejeter de devant sa face, à cause des péchés de Manassé, et de tout ce qu'il avait fait,

4 Et aussi du sang innocent qu'il avait répandu; car il avait rempli Jérusalem de sang innocent. Et l'Éternel ne voulut point pardonner.

5 Le reste des actions de Jéhojakim, et tout ce qu'il fit, n'est-il pas écrit au livre des Chroniques des rois de Juda?

6 Et Jéhojakim s'endormit avec ses pères, et Jéhojakin, son fils, devint roi à sa place.

7 Or le roi d'Égypte ne sortit plus de son pays, parce que le roi de Babylone avait pris tout ce qui était au roi d'Égypte depuis le torrent d'Égypte jusqu'au fleuve d'Euphrate.

8 Jéhojakin était âgé de dix-huit ans quand il devint roi, et il régna trois mois à Jérusalem. Sa mère, fille d'Elnathan, de Jérusalem, s'appelait Néhushta.

9 Il fit ce qui est mauvais aux yeux de l'Éternel, tout comme avait fait son père.

10 En ce temps-là, les serviteurs de Nébucadnetsar, roi de Babylone, montèrent à Jérusalem, et la ville fut assiégée.

11 Et Nébucadnetsar, roi de Babylone, vint contre la ville, lorsque ses serviteurs l'assiégeaient.

12 Alors Jéhojakin, roi de Juda, sortit vers le roi de Babylone, lui, sa mère, ses serviteurs, ses officiers et ses eunuques; et le roi de Babylone le prit, la huitième année de son règne.

13 Et il tira de là tous les trésors de la maison de l'Éternel et les trésors de la maison royale; et il mit en pièces tous les ustensiles d'or que Salomon, roi d'Israël, avait faits pour le temple de l'Éternel, comme l'Éternel en avait parlé.

14 Et il déporta tout Jérusalem, tous les chefs et tous les vaillants hommes de guerre, au nombre de dix mille captifs, avec les charpentiers et les serruriers. Il ne demeura personne de reste, que le pauvre peuple du pays.

15 Ainsi il transporta Jéhojakin à Babylone, et la mère du roi, et les femmes du roi, et ses eunuques; et il emmena en captivité, de Jérusalem à Babylone, tous les puissants du pays,

16 Tous les hommes vaillants, au nombre de sept mille, et les charpentiers et les serruriers au nombre de mille, tous hommes vaillants et propres à la guerre; le roi de Babylone les emmena captifs à Babylone.

17 Et le roi de Babylone établit pour roi, à la place de Jéhojakin, Matthania, son oncle, et il changea son nom en celui de Sédécias.

18 Sédécias était âgé de vingt et un ans quand il commença à régner, et il régna onze ans à Jérusalem. Sa mère s'appelait Hamutal, fille de Jérémie, de Libna.

19 Il fit ce qui est mauvais aux yeux de l'Éternel, tout comme avait fait Jéhojakim.

20 Car, à cause de la colère de l'Éternel, il en arriva ainsi à Jérusalem et à Juda, jusqu'à ce qu'il les rejetât de devant sa face. Or Sédécias se révolta contre le roi de Babylone.

1 Jojakimin hallituskaudella Nebukadnessar, Babylonian kuningas, hyökkäsi Juudaan. Jojakim joutui tunnustamaan hänen ylivaltansa, mutta kolmen vuoden kuluttua hän nousi kapinaan kuningasta vastaan.

2 Silloin Herra lähetti Jojakimin kimppuun kaldealaisia, syyrialaisia, moabilaisia ja ammonilaisia. Herra päästi nämä joukot hyökkäämään Juudaan ja hävittämään sitä sen sanan mukaisesti, jonka hän oli palvelijoittensa, profeettojen, suulla puhunut.

3 Että Juudalle näin kävi, oli Herran tahto. Herra työnsi Juudan pois kasvojensa edestä, ja tämä tapahtui kuningas Manassen syntien vuoksi, kaiken sen tähden, mitä hän oli tehnyt.

4 Olihan Manasse myös vuodattanut viatonta verta ja täyttänyt sillä koko Jerusalemin. Sitä Herra ei antanut anteeksi.

5 Kaikki muu, mitä Jojakimista ja hänen teoistaan on kerrottavaa, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden historiaan.

6 Jojakim meni lepoon isiensä luo, ja hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Jojakin.

7 Egyptin kuningas ei enää lähtenyt sotaretkelle maastaan, sillä hänen entiset alueensa Egyptin rajapurolta Eufratille saakka oli Babylonian kuningas ottanut haltuunsa. valloitus

8 Jojakin oli kuninkaaksi tullessaan kahdeksantoistavuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolme kuukautta. Hänen äitinsä oli jerusalemilainen Nehusta, Elnatanin tytär.

9 Jojakin teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä oli tehnyt.

10 Noihin aikoihin Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin sotajoukko hyökkäsi Jerusalemia vastaan ja saartoi sen.

11 Joukkojen piirittäessä kaupunkia Nebukadnessar tuli itse paikalle.

12 Silloin Jojakin, Juudan kuningas, tuli ulos kaupungista ja antautui Babylonian kuninkaalle, ja hänen kanssaan olivat hänen äitinsä sekä hänen palvelijansa, päällikkönsä ja hoviherransa. Babylonian kuningas otti Jojakinin vangiksi kahdeksantena hallitusvuotenaan.

13 Hän vei saaliinaan kaikki Herran temppelin ja kuninkaan palatsin aarteet ja repi irti kaiken, mitä Israelin kuningas Salomo oli kullasta teettänyt Herran temppeliin. Kävi niin kuin Herra oli ilmoittanut.

14 Nebukadnessar vei pakkosiirtolaisuuteen koko Jerusalemin, kaikki sen päälliköt ja varakkaan väen, kymmenentuhatta yhteensä, ja jokaisen sepän ja kirvesmiehen. Paikoilleen jäivät vain seudun köyhät.

15 Nebukadnessar vei Jojakinin vankinaan Babyloniin, ja sinne hän vei myös kuninkaan äidin ja vaimot sekä hänen hoviväkensä. Hän siirsi Jerusalemista Babyloniaan myös kaikki maan johtomiehet

16 ja muun varakkaan väen, seitsemäntuhatta kaiken kaikkiaan, sekä tuhat seppää ja kirvesmiestä, kaikki asekuntoisia miehiä. Koko tämän joukon Babylonian kuningas vei maahansa pakkosiirtolaisuuteen.

17 Jerusalemiin hän asetti Jojakinin sijaan kuninkaaksi tämän sedän Mattanjan ja muutti hänen nimensä Sidkiaksi.

18 Sidkia oli kuninkaaksi tullessaan kaksikymmentäyksivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa yksitoista vuotta. Hänen äitinsä oli libnalainen Hamutal, Jeremian tytär.

19 Sidkia teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, aivan samoin kuin Jojakim oli tehnyt.

20 Että Jerusalemille ja Juudalle kävi niin kuin kävi, oli Herran tahto. Vihassaan hän viimein heitti ne pois kasvojensa edestä.