1 C'est pourquoi il nous faut nous attacher plus fortement aux choses que nous avons entendues, de peur que nous ne périssions.

2 Car si la Parole annoncée par les messagers a eu son effet, et si toute transgression, toute désobéissance a reçu une juste rétribution,

3 Comment échapperons-nous, si nous négligeons un si grand salut, qui, ayant été premièrement annoncé par l’Éternel, nous a été confirmé par ceux qui l'avaient entendu?

4 Dieu même appuyant leur témoignage par des prodiges et des miracles, par divers actes de sa puissance, et par les dons provisoires du Saint-Esprit, selon sa volonté.

5 Car il n'a point soumis aux messagers le monde à venir dont nous parlons.

6 Mais quelqu'un a rendu ce témoignage quelque part, en disant: Qu'est-ce que l'homme, que tu te souviennes de lui, ou le Fils de l'homme, que tu jettes les yeux sur lui?

7 Tu l'as fait moins distingué que les messagers; tu l'as couronné de gloire et d'honneur, et tu l'as établi sur les ouvrages de tes mains;

8 Tu as mis toutes choses sous ses pieds. Car Dieu lui ayant soumis toutes choses, n'a rien laissé qui ne lui soit soumis; or, nous ne voyons point encore maintenant que toutes choses lui soient soumises.

9 Mais nous voyons couronné de gloire et d'honneur ce JÉSUS, qui, par la mort qu'il a soufferte, a été fait moins distingué que les messagers, afin que par la grâce de Dieu il souffrît la mort pour chacun de nous.

10 En effet, il était convenable que celui pour qui et par qui sont toutes choses, voulant amener à la gloire plusieurs enfants, rendît parfait le Prince de leur salut, par les souffrances.

11 Car tous, et celui qui sanctifie, et ceux qui sont sanctifiés, relèvent d'un seul; c'est pourquoi il n'a point honte de les appeler frères,

12 En disant: J'annoncerai ton nom à mes frères; je te louerai comme le centre de l'Appel à Renaître.

13 Et encore: Je me confierai en lui. Et encore: Me voici, moi et les enfants que Dieu m'a donnés.

14 Puis donc que les enfants participent de la chair et du sang, il en a aussi de même participé, afin que par la mort il détruisît celui qui avait l'empire de la mort, c'est-à-dire, l’accusateur;

15 Et qu'il délivrât tous ceux qui, par la crainte de la mort, étaient toute leur vie soumis à la servitude du péché.

16 Car assurément il n'a pas appuyé les messagers, mais il a favorisé la postérité d'Abraham.

17 C'est pourquoi il a fallu qu'il devienne semblable en toutes choses à ses frères; afin qu'il fût un souverain Sacrificateur, miséricordieux, et fidèle dans les choses de Dieu, pour expier les péchés du peuple.

18 Car, ayant été éprouvé dans ce qu'il a souffert, il peut secourir ceux qui sont éprouvés.

1 Sen tähden meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme se, minkä olemme kuulleet, ettemme ajautuisi virran vieminä harhaan.

2 Johan sekin sanoma, jonka enkelit toivat, osoittautui paikkansa pitäväksi, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai ansaitsemansa palkan.

3 Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti? Ne, jotka kuulivat hänen julistuksensa, ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille,

4 ja itse Jumala vahvisti heidän todistuksensa: hän antoi heidän tehdä tunnustekoja ja ihmeitä, monia voimallisia tekoja, ja jakoi Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan.

5 Tulevaa maailmaa, sitä josta nyt puhumme, Jumala ei ole alistanut enkelien hallittavaksi.

6 Tästä on jossakin kohdassa joku todistanut: -- Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.

7 Lyhyeksi aikaa sinä asetit hänet enkeleitä alemmaksi, mutta sitten seppelöit hänet kirkkaudella ja kunnialla,

8 panit kaiken hänen valtansa alle. Jumala siis antoi ihmisen valtaan kaiken, hän ei jättänyt mitään tälle alistamatta. Vielä tosin emme voi havaita, että kaikki olisi hänen vallassaan.

10 Hän, joka on kaiken luoja ja perusta, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen, ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi.

11 Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen:

12 -- Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

13 Hän sanoo myös: -- Minä turvaan Herraan, ja edelleen: -- Tässä me olemme, minä ja lapset, jotka Jumala minulle antoi.

14 Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta,

15 ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina.

16 Hän ei siis ota suojelukseensa enkeleitä -- hän ottaa suojelukseensa Abrahamin suvun.

17 Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit.

18 Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.