1 Alors Tsophar, de Naama, prit la parole, et dit:

2 Ne répondra-t-on point à tant de discours, et suffira-t-il d'être un grand parleur pour être justifié?

3 Tes vains propos feront-ils taire les gens? Te moqueras-tu, sans que personne te confonde?

4 Tu as dit: Ma doctrine est pure, je suis sans tache devant tes yeux.

5 Mais je voudrais que Dieu parlât, et qu'il ouvrît sa bouche pour te répondre;

6 Qu'il te montrât les secrets de sa sagesse, de son immense sagesse; et tu reconnaîtrais que Dieu oublie une partie de ton iniquité.

7 Trouveras-tu le fond de Dieu? Trouveras-tu la limite du Tout-Puissant?

8 Ce sont les hauteurs des cieux: qu'y feras-tu? C'est plus profond que les enfers: qu'y connaîtras-tu?

9 Son étendue est plus longue que la terre, et plus large que la mer.

10 S'il saisit, s'il emprisonne, s'il assemble le tribunal, qui l'en empêchera?

11 Car il connaît, lui, les hommes de rien; il voit l'iniquité, sans qu'elle s'en doute;

12 Mais l'homme vide de sens deviendra intelligent, quand l'ânon sauvage naîtra comme un homme!

13 Si tu disposes bien ton cœur, et si tu étends tes mains vers Dieu,

14 (Si l'iniquité est en tes mains, éloigne-la, et que le crime n'habite point dans tes tentes!)

15 Alors certainement tu lèveras ton front sans tache; tu seras raffermi et tu ne craindras rien;

16 Tu oublieras tes peines, tu t'en souviendras comme des eaux écoulées.

17 La vie se lèvera pour toi plus brillante que le midi, et l'obscurité même sera comme le matin.

18 Tu seras plein de confiance, parce que tu auras lieu d'espérer; tu exploreras autour de toi, et tu te coucheras en sécurité;

19 Tu t'étendras à ton aise, et nul ne t'effraiera; et bien des gens te feront la cour.

20 Mais les yeux des méchants seront consumés; tout refuge leur sera ôté, et toute leur espérance sera de rendre l'âme.

1 Naamalainen Sofar alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

2 -- Eikö kukaan vastaa tuohon vuodatukseen? Onko joku oikeassa vain siksi, että hän puhuu ja puhuu?

3 Luuletko, että sanaryöppysi vaientaa kaikki muut, että herjaavat puheesi jäävät vaille vastausta?

5 Toivoisinpa tosiaan, että Jumala avaisi suunsa ja sanoisi sinulle suorat sanat!

6 Hän ilmoittaisi sinulle viisauden salaisuudet, jotka ovat meidän järjellemme käsittämättömät. Silloin ymmärtäisit, miten paljon syntejä hän antaa sinulle anteeksi.

7 Tavoitatko sinä Jumalan syvyydet? Ymmärrätkö ääriään myöten Kaikkivaltiaan suuruuden?

8 Se on taivasta korkeampi -- miten sen tavoitat? Se on tuonelaa syvempi -- mitä siitä tiedät?

9 Jumalan suuruus on suurempi kuin maa, se on merta avarampi.

10 Kun hän kiitää ohi, tempaa vangikseen ja vaatii tilille -- kuka voisi häntä vastustaa?

11 Hän näkee ne, jotka vääryyttä tekevät, hän panee merkille vilpin, jota muut eivät huomaa.

12 Mutta milloinka tyhjäpää viisastuu? Ei tule villiaasista ihmistä.

13 Käännä nyt mielesi Jumalan puoleen, Job, ojenna kätesi Jumalaa kohti!

14 Jos käsiäsi tahraa synti, heitä se pois, älä anna pahan asua majassasi.

15 Silloin voit puhtain mielin kohottaa katseesi. Olet vaskesta valettu, peloton ja luja.

16 Sinä unohdat nämä kärsimykset, muistat ne vain kuin tulvaveden, joka virtasi pois.

17 Elämäsi valo kohoaa kirkkaampana kuin sydänpäivä, sen pimeyskin on kuin sarastava aamu.

18 Sinä saat olla luottavalla mielellä, sillä toivo elää, olet turvassa. Voit nukkua levollista unta,

19 sinä saat olla rauhassa, mikään ei sinua uhkaa, monet tavoittelevat sinun suosiotasi.

20 Mutta jumalattomilta kaikki pimenee, he eivät enää löydä pakotietä. Heillä on enää vain yksi toive: viimeinen henkäys.