1 Voici, mon oeil a vu tout cela; mon oreille l'a entendu et compris;

2 Ce que vous savez, je le sais aussi; je ne vous suis pas inférieur.

3 Mais je veux parler au Tout-Puissant, je veux plaider auprès de Dieu.

4 Mais vous, vous êtes des inventeurs de mensonges. Vous êtes tous des médecins de néant.

5 Puissiez-vous demeurer dans le silence, et que ce soit là votre sagesse!

6 Écoutez donc ma réprimande, et soyez attentifs à la réplique de mes lèvres.

7 Tiendrez-vous des discours injustes en faveur de Dieu? Et, pour le défendre, direz-vous des mensonges?

8 Ferez-vous acception de personnes en sa faveur? Prétendrez-vous plaider pour Dieu?

9 Vous en prendra-t-il bien, s'il vous sonde? Comme on trompe un homme, le tromperez-vous?

10 Certainement, il vous reprendra, si secrètement vous faites acception de personnes.

11 Sa majesté ne vous épouvantera-t-elle point, et sa frayeur ne tombera-t-elle pas sur vous?

12 Vos réminiscences sont des sentences de cendre, vos remparts sont des remparts de boue!

13 Taisez-vous, laissez-moi; je veux parler, et qu'il m'arrive ce qui pourra.

14 Pourquoi prendrais-je ma chair dans mes dents? Non, j'exposerai ma vie.

15 Quand même il me tuerait, je ne cesserai d'espérer en Lui. Du moins, je maintiendrai ma conduite devant lui.

16 Et cela me tournera à salut; car un hypocrite ne peut se tenir devant lui.

17 Écoutez, écoutez mes paroles, prêtez l'oreille à mes déclarations.

18 Voici, j'ai préparé ma cause. Je sais que je serai justifié.

19 Quelqu'un plaidera-t-il contre moi? Alors je me tais, et je meurs.

20 Seulement, ne me fais point deux choses, et alors je ne me cacherai pas loin de ta face:

21 Éloigne ta main de moi, et que ta terreur ne me trouble point.

22 Puis, appelle-moi et je répondrai. Ou bien, que je parle, et tu me répliqueras.

23 Combien ai-je commis d'iniquités et de péchés? Fais-moi connaître ma transgression et mon péché.

24 Pourquoi caches-tu ta face, et me tiens-tu pour ton ennemi?

25 Veux-tu effrayer une feuille que le vent emporte, et poursuivre une paille desséchée?

26 Pour que tu écrives contre moi d'amers arrêts, et que tu me fasses recevoir la peine des péchés de ma jeunesse;

27 Pour que tu mettes mes pieds dans des ceps, que tu épies tous mes chemins, et que tu traces une limite autour de la plante de mes pieds;

28 Et ce corps se détruit comme du bois vermoulu, comme un vêtement que la teigne a rongé.

1 Kaiken tämän olen nähnyt omin silmin, omin korvin kuullut ja ymmärtänyt.

2 Minä tiedän sen minkä tekin, en häviä teille yhtään.

3 Kaikkivaltiaalle minä tahdon puhua, tahdon selvittää asiat Jumalan kanssa.

4 Te, te kaunistelette kaiken valheillanne, pelkkiä puoskareita olette kaikki tyynni!

5 Kunpa jo lopulta vaikenisitte! Silloin voisitte hyvinkin käydä viisaasta.

6 Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana, kuulkaa vastaväitteet, jotka nousevat huulilleni.

7 Yritättekö te valheella puolustaa Jumalaa, ajaa vilpillä hänen asiaansa?

8 Yritättekö te kaunistella hänen tekojaan, toimia hänen asianajajinaan?

9 Miten sitten käy, kun hän alkaa tutkia teitä? Voitteko pettää häntä niin kuin ihmistä petetään?

10 Kovalla kädellä hän teitä ojentaa, jos te olette vääristelleet totuutta.

11 Ettekö pelkää, kun hän nousee tuomitsemaan, eikö kauhu silloin täytä mielenne?

12 Teidän kehotuksenne ovat pelkkää tuhkaa, murenevaa savea teidän vastauksenne.

13 Olkaa te vihdoin hiljaa, nyt minä puhun, käyköön minulle sitten miten käyneekin.

14 Minä panen alttiiksi oman ruumiini, puhun, vaikka henki menisi.

15 Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut, mutta ensin tahdon näyttää hänelle, millainen minun vaellukseni on ollut.

16 Jo se merkitsisi minulle voittoa, että saisin astua hänen eteensä. Teeskentelijät eivät hänen eteensä pääse.

17 Kuulkaa, kuulkaa minun sanani, tarkatkaa, mitä minä puhun!

18 Minä vien asiani oikeuden eteen, minä tiedän, että olen syytön.

19 Kuka voi syyttää minua? Jos joku voi, minä vaikenen ja kuolen.

20 Vain kahta asiaa sinulta pyydän -- jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi.

21 Ota kätesi pois minun päältäni, ota pois tämä kauhu, jonka ylleni laskit.

22 Kutsu sitten minua, niin minä vastaan, ja anna sinä minulle vastaus, kun puhun sinulle.

23 Kuinka paljon tililläni on rikkomuksia ja syntejä? Sano minulle, mitkä ne ovat!

24 Miksi peität minulta kasvosi, miksi kohtelet minua kuin vihollista?

25 Pelotteletko vielä tuulen ajelemaa lehteäkin, vainoatko kuivaa oljenkortta?

26 Sinä määräsit minulle nämä katkerat päivät, panit taakakseni nuoruuteni synnit.

27 Sinä kiinnität minun jalkoihini kahleet, tarkkailet minne menen, mistä tulen ja merkitset muistiin jokaisen askeleni,

28 vaikka ihminen on vain laho leili, vain koinsyömä vaate.