1 Tu tireras le Léviathan (Dragon) avec un hameçon? et tu serreras sa langue avec une corde?

2 Mettras-tu un jonc dans ses narines, perceras-tu sa joue avec un crochet?

3 T'adressera-t-il beaucoup de prières, et te dira-t-il de douces paroles?

4 Fera-t-il un accord avec toi, et le prendras-tu pour esclave à toujours?

5 En joueras-tu comme d'un oiseau, et l'attacheras-tu pour amuser tes filles?

6 Les associés en feront-ils commerce, le partageront-ils entre des marchands?

7 Perceras-tu sa peau d'un dard, et sa tête d'un harpon?

8 Mets ta main sur lui: tu te souviendras de la bataille, et tu n'y reviendras pas.

9 Voici, tout espoir de le prendre est trompé; à son seul aspect on est jeté à terre!

10 Il n'y a point d'homme si hardi qui l'ose réveiller; et qui se tiendra debout devant moi?

11 Qui m'a fait des avances, et je lui rendrai? Tout ce qui est sous les cieux est à moi.

12 Je ne me tairai pas sur ses membres, sur ses forces, et sur la beauté de sa stature.

13 Qui a soulevé le dessus de son vêtement? Qui est entré dans sa double mâchoire?

14 Qui a ouvert les portes de sa gueule? La terreur est autour de ses dents.

15 Ses puissants boucliers sont superbes; ils sont fermés, étroitement scellés.

16 Ils se touchent l'un l'autre, le vent ne passe point entre eux.

17 Ils sont adhérents l'un à l'autre; ils se tiennent, ils ne se séparent point.

18 Ses éternuements jettent un éclat de lumière, et ses yeux sont comme les paupières de l'aurore.

19 De sa bouche sortent des lueurs, et s'échappent des étincelles de feu.

20 De ses narines sort une fumée, comme d'un vase qui bout ou d'une chaudière.

21 Son souffle enflammerait des charbons, et une flamme sort de sa gueule.

22 Dans son cou réside la force, et la terreur marche devant lui.

23 Les fanons de sa chair sont adhérents; ils sont massifs, inébranlables.

24 Son cœur est massif comme une pierre, massif comme la meule de dessous.

25 Quand il se lève, les plus forts tremblent, ils défaillent d'effroi.

26 Quand on l'approche, l'épée ne sert à rien, ni la lance, ni le dard, ni la cuirasse.

27 Il regarde le fer comme de la paille, et l'airain comme du bois pourri.

28 La flèche ne le fait pas fuir, les pierres de la fronde sont pour lui comme du chaume;

29 Comme du chaume, la massue; il se rit du frémissement des javelots.

30 Son ventre a des tessons pointus: il étend une herse sur le limon.

31 Il fait bouillonner le gouffre comme une chaudière, il rend la mer semblable à un vase de parfumeur.

32 Il laisse après lui une trace brillante, on dirait sur l'abîme une blanche chevelure.

33 Il n'a pas son pareil sur la terre; il a été fait pour ne rien craindre.

34 Il admire tout ce qui est hautain; il est le roi de tous les hommes orgueilleux.

1 (H40:25)Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin? Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan,

2 (H40:26)sitooko ruokoköytesi sen kidan, lävistääkö atraimesi sen leuan?

3 (H40:27)Rukoileeko se sinulta armoa, yrittääkö se lepytellä sinua?

4 (H40:28)Suostuuko se sinun ehtoihisi, antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi?

5 (H40:29)Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään, annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi?

6 (H40:30)Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa, meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille?

7 (H40:31)Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja, lävistätkö harppuunalla sen pään?

8 (H40:32)Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi, ajattele, millainen kamppailu siitä nousee, ja jätä se rauhaan!

9 (H41:1)Älä kuvittele turhia: sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.

10 (H41:2)Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään. Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!

11 (H41:3)Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun?

12 (H41:4)Puhun vielä sen jäsenistä, sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.

13 (H41:5)Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin, kuka on viiltänyt siltä puvun auki?

14 (H41:6)Kuka on avannut ammolleen sen kidan? Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.

15 (H41:7)Sen selkää kattavat panssarikilvet kuin piinkovat sinettirivit.

16 (H41:8)Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan, edes tuuli ei pääse niiden väliin.

17 (H41:9)Ne niveltyvät toisiinsa kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.

18 (H41:10)Kun se aivastaa, näkyy leimahdus. Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.

19 (H41:11)Sen kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan.

20 (H41:12)Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan.

21 (H41:13)Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin, tulenlieska iskee sen suusta.

22 (H41:14)Sen kaula uhkuu voimaa, sen edellä leviää kauhu.

23 (H41:15)Jäntevät ovat sen vatsan lihakset, kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.

24 (H41:16)Kiveä on sen sydän, kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.

25 (H41:17)Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pakenevat kuohuvasta vedestä.

26 (H41:18)Jos siihen osuu miekka, terä murtuu. Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.

27 (H41:19)Pelkkää olkea on sille rauta, kuin lahoa puuta on sille pronssi.

28 (H41:20)Nuoli ei aja sitä pakosalle, olkipalloja ovat sille lingon kivet,

29 (H41:21)kuin heinänkorsi on sille nuija, miekan kalskeelle se vain nauraa.

30 (H41:22)Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä, jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.

31 (H41:23)Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu, virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.

32 (H41:24)Sen perässä kimaltaa vaahto hopeisena kuin vanhuksen hiukset.

33 (H41:25)Ei ole sille vertaa maan päällä! Luoja jätti sen pelkoa vaille.

34 (H41:26)Vahvimpiakin se ylväänä katsoo. Se on kaikkien petojen kuningas.