1 Prière de l'affligé, lorsqu'il est abattu et qu'il répand sa plainte devant l'Éternel. Éternel, écoute ma prière, et que mon cri parvienne jusqu'à toi!

2 Ne me cache point ta face; au jour de ma détresse, incline vers moi ton oreille; au jour que je t'invoque, hâte-toi, réponds-moi!

3 Car mes jours s'en vont comme la fumée, et mes os sont brûlés comme un foyer.

4 Mon cœur a été frappé, et s'est desséché comme l'herbe; tellement que j'ai oublié de manger mon pain.

5 A force de crier en gémissant, mes os sont attachés à ma chair.

6 Je ressemble au pélican du désert; je suis comme le hibou du désert.

7 Je veille, et je suis semblable à un passereau solitaire sur le toit.

8 Tous les jours mes ennemis m'outragent, et mes adversaires en fureur jurent par mon nom.

9 Car j'ai mangé la cendre comme le pain, et j'ai mêlé ma boisson de pleurs,

10 A cause de ton indignation et de ton courroux; car tu m'as enlevé et jeté au loin.

11 Mes jours sont comme l'ombre à son déclin, et je deviens sec comme l'herbe.

12 Mais toi, Éternel, tu règnes à perpétuité, et ta mémoire dure d'âge en âge.

13 Tu te lèveras, tu auras compassion de Sion; car il est temps d'en avoir pitié; car le moment est venu.

14 Car tes serviteurs sont affectionnés à ses pierres, et ils ont pitié de sa poussière.

15 Alors les peuples craindront le nom de l'Éternel, et tous les rois de la terre, ta gloire;

16 Quand l'Éternel aura rebâti Sion, qu'il aura paru dans sa gloire,

17 Qu'il aura écouté la requête des désolés, et n'aura pas dédaigné leur supplication.

18 Cela sera écrit pour la génération à venir; et le peuple qui sera créé, louera l'Éternel.

19 Parce qu'il aura regardé du lieu élevé de sa sainteté, et que des cieux l'Éternel aura jeté les yeux sur la terre,

20 Pour entendre les gémissements des captifs, pour délivrer ceux qui sont voués à la mort;

21 Afin qu'on célèbre en Sion le nom de l'Éternel, et sa louange dans Jérusalem,

22 Quand tous les peuples s'assembleront, et tous les royaumes, pour servir l'Éternel.

23 Il a abattu ma force en chemin; il a abrégé mes jours.

24 J'ai dit: Mon Dieu, ne m'enlève pas au milieu de mes jours. Tes années sont d'âge en âge.

25 Tu as jadis fondé la terre, et les cieux sont l'ouvrage de tes mains.

26 Ils périront, mais toi tu subsisteras; ils vieilliront tous comme un vêtement; tu les changeras comme un habit, et ils seront changés.

27 Mais toi, tu es toujours le même, et tes années ne finiront point.

28 Les enfants de tes serviteurs habiteront en repos, et leur postérité sera affermie devant toi.

1 Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. (H102:2)Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!

2 (H102:3)Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.

3 (H102:4)Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli.

4 (H102:5)Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään,

5 (H102:6)huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa.

6 (H102:7)Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.

7 (H102:8)Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.

8 (H102:9)Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.

9 (H102:10)Minä syön leipänäni tuhkaa, kyyneleet maustavat juomani.

10 (H102:11)Vihasi vimmassa sinä paiskasit minut maahan.

11 (H102:12)Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.

12 (H102:13)Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.

13 (H102:14)Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.

14 (H102:15)Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.

15 (H102:16)Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä,

16 (H102:17)kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.

17 (H102:18)Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.

18 (H102:19)Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.

19 (H102:20)Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.

20 (H102:21)Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.

21 (H102:22)Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,

22 (H102:23)kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.

23 (H102:24)Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, lyhentänyt elinpäivieni määrän.

24 (H102:25)Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! Sinä elät iäti, ajasta aikaan.

25 (H102:26)Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.

26 (H102:27)Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin.

27 (H102:28)Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.

28 (H102:29)Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.