1 Mon âme, bénis l'Éternel! Éternel, mon Dieu, tu es merveilleusement grand; tu es revêtu de splendeur et de majesté.

2 Il s'enveloppe de lumière comme d'un vêtement; il étend les cieux comme une tenture.

3 Il construit sa haute demeure avec les eaux; il fait des nuées son char; il se promène sur les ailes du vent.

4 Il fait des vents ses messagers, des flammes de feu ses serviteurs.

5 Il a posé la terre sur ses bases; elle est inébranlable à jamais.

6 Tu l'avais couverte de l'abîme comme d'un vêtement; les eaux se tenaient sur les montagnes.

7 A ta menace, elles se retirèrent; au bruit de ton tonnerre, elles s'enfuirent.

8 Les montagnes s'élevèrent, les vallées s'abaissèrent au lieu que tu leur avais assigné.

9 Tu as fixé pour les eaux une borne qu'elles ne passeront pas; elles ne reviendront pas couvrir la terre.

10 Il envoie des sources dans les vallées, et elles courent entre les montagnes.

11 Elles abreuvent toutes les bêtes des champs; les ânes sauvages y étanchent leur soif.

12 Les oiseaux habitent sur leurs bords, faisant résonner leur voix dans le feuillage.

13 De sa haute demeure, il abreuve les montagnes; la terre est rassasiée du fruit de tes oeuvres.

14 Il fait germer le foin pour le bétail et l'herbe pour le service de l'homme, faisant sortir la nourriture de la terre;

15 Et le vin qui réjouit le cœur de l'homme et fait resplendir son visage plus que l'huile; et le pain qui soutient le coeur de l'homme.

16 Les arbres de l'Éternel sont rassasiés, les cèdres du Liban qu'il a plantés.

17 C'est là que les oiseaux font leurs nids; les cyprès sont la demeure de la cigogne;

18 Les hautes montagnes sont pour les bouquetins; les rochers sont la retraite des lapins.

19 Il a fait la lune pour marquer les temps; le soleil connaît son coucher.

20 Tu amènes les ténèbres, et la nuit vient, où toutes les bêtes des forêts se promènent.

21 Les lionceaux rugissent après la proie, et pour demander à Dieu leur pâture.

22 Le soleil se lève; ils se retirent, et se couchent dans leurs tanières.

23 Alors l'homme sort à son ouvrage, et à son travail jusqu'au soir.

24 O Éternel, que tes oeuvres sont en grand nombre! Tu les as toutes faites avec sagesse; la terre est pleine de tes richesses.

25 Et cette grande et vaste mer! Là sont des animaux sans nombre, gros et petits.

26 Là se promènent les navires, et ce Léviathan que tu as formé pour s'y jouer.

27 Tous, ils s'attendent à toi, pour que tu leur donnes leur nourriture en son temps.

28 Tu la leur donnes, et ils la recueillent; tu ouvres ta main, et ils sont rassasiés de biens.

29 Caches-tu ta face? ils sont éperdus; retires-tu leur souffle? ils expirent, et retournent en leur poussière.

30 Envoies-tu ton Esprit? ils sont créés, et tu renouvelles la face de la terre.

31 Que la gloire de l'Éternel dure à toujours! Que l'Éternel se réjouisse dans ses oeuvres!

32 Il regarde la terre et elle tremble; il touche les montagnes et elles fument.

33 Je chanterai à l'Éternel tant que je vivrai; je psalmodierai à mon Dieu tant que j'existerai.

34 Que ma méditation lui soit agréable! Je me réjouirai en l'Éternel.

35 Que les pécheurs disparaissent de la terre, et que les méchants ne soient plus! Mon âme, bénis l'Éternel! Louez l'Éternel!

1 Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,

2 valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan

3 ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä.

4 Sinä teet tuulista sanasi viejät ja panet liekit palvelijoiksesi.

5 Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan.

6 Alkumeri peitti maan kokonaan, ja vedet lepäsivät vuorten yllä,

7 mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.

8 Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat kukin kohdalleen, niin kuin säädit.

9 Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata.

10 Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.

11 Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa.

12 Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla.

13 Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.

14 Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta.

15 Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.

16 Ravituiksi tulevat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän istutti,

17 joiden oksille linnut tekevät pesänsä, joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.

18 Vuorten rinteillä asuvat kauriit, ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.

19 Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja aurinko tietää laskemisensa hetken.

20 Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, ja metsän eläimet hiipivät esiin.

21 Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, pyytävät ruokaansa Jumalalta.

22 Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat ja palaavat luoliinsa levolle.

23 Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen ja tekee työtään, kunnes on ilta.

24 Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi.

25 Niin merikin, tuo suuri ja aava -- miten luvuton lauma siinä vilisee, parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!

26 Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan, merihirviö, jonka loit telmimään siellä.

27 Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, ja odottavat ruokaansa ajallaan.

28 Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.

29 Kun käännyt pois, ne hätääntyvät, kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun.

30 Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot.

31 Olkoon Herran kunnia ikuinen! Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,

32 hän, jonka katseesta maa järisee, jonka kosketuksesta vuoret savuavat!

33 Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.

34 Olkoot mietteeni hänelle mieleen, että saan iloita Herrasta.

35 Hävitkööt synnintekijät maasta, tulkoon loppu jumalattomista! Ylistä Herraa, minun sieluni! Halleluja!