1 Au maître-chantre. Psaume de David, serviteur de l'Éternel, qui adressa à l'Éternel les paroles de ce cantique, lorsque l'Éternel l'eut délivré de la main de tous ses ennemis et de la main de Saül. (18-2) Il dit donc: Je t'aimerai, ô Éternel, qui es ma force!

2 L'Éternel est mon rocher, ma forteresse et mon libérateur! Mon Dieu est mon rocher, en qui je me confie! Mon bouclier, la force de mon salut, ma haute retraite!

3 Je m'écrie: Loué soit l'Éternel! et je suis délivré de mes ennemis.

4 Les liens de la mort m'avaient enveloppé, et des torrents de méchants m'avaient épouvanté;

5 Les liens du Sépulcre m'entouraient, les pièges de la mort m'avaient surpris;

6 Dans ma détresse, j'invoquai l'Éternel, et je criai à mon Dieu. De son palais, il entendit ma voix, et les cris que je poussais vers lui parvinrent à ses oreilles.

7 Alors la terre fut ébranlée et trembla; les fondements des montagnes s'agitèrent et s'ébranlèrent, parce qu'il était irrité.

8 Une fumée montait de ses narines, et de sa bouche un feu dévorant; il en jaillissait des charbons embrasés.

9 Il abaissa les cieux et descendit, ayant l'obscurité sous ses pieds.

10 Il était monté sur un Voyant, et il volait; il était porté sur les ailes du vent.

11 Il fit des ténèbres sa retraite; il mit autour de lui, comme une tente, des eaux ténébreuses, d'épaisses nuées du ciel.

12 De la splendeur qui était devant lui, s'échappaient des nuées, avec de la grêle et des charbons de feu.

13 Et l'Éternel tonna dans les cieux, le Très-Haut fit retentir sa voix, avec de la grêle et des charbons de feu.

14 Il lança ses flèches, et dispersa mes ennemis; il lança des éclairs nombreux, et les mit en déroute.

15 Alors le fond des eaux apparut, et les fondements du monde furent mis à découvert, au bruit de ta menace, ô Éternel, au souffle du vent de tes narines.

16 Il étendit sa main d'en haut, et me prit; il me tira des grosses eaux.

17 Il me délivra de mon ennemi puissant, et de mes adversaires qui étaient plus forts que moi.

18 Ils m'avaient surpris au jour de ma calamité; mais l'Éternel fut mon appui.

19 Il m'a mis au large, il m'a délivré, parce qu'il a pris son plaisir en moi.

20 L'Éternel m'a traité selon ma justice; il m'a rendu selon la pureté de mes mains.

21 Car j'ai gardé les voies de l'Éternel, et je n'ai point été infidèle à mon Dieu.

22 Car toutes ses ordonnances sont devant moi, et je ne m'écarte point de ses principes.

23 J'ai été intègre avec lui, et je me suis gardé de mon péché.

24 Aussi l'Éternel m'a rendu selon ma justice, selon la pureté de mes mains devant ses yeux.

25 Avec celui qui est bon, tu es bon; avec l'homme intègre, tu es intègre.

26 Avec celui qui est pur, tu te montres pur; mais avec le pervers, tu agis selon sa perversité.

27 Car c'est toi qui sauves le peuple affligé, et qui abaisses les yeux des superbes.

28 C'est toi qui fais luire ma lampe; c'est l'Éternel mon Dieu qui éclaire mes ténèbres.

29 Car avec toi je me jette sur une troupe; avec mon Dieu je franchis la muraille.

30 La voie de Dieu est parfaite; la Parole de l’Éternel est éprouvée; il est un bouclier pour tous ceux qui se retirent vers lui.

31 Car qui est Dieu, sinon l'Éternel? Et qui est un rocher, sinon notre Dieu?

32 Le Dieu qui me ceint de force, et qui a rendu mon chemin sûr;

33 Qui rend mes pieds semblables à ceux des biches, et il me fait tenir debout sur mes hauteurs;

34 Il dresse mes mains au combat, tellement que mes bras brisent un arc d'airain.

35 Tu m'as donné le bouclier de ton salut; ta droite me soutient, et ta bonté me rend puissant.

36 Tu élargis le chemin sous mes pas, et mes talons ne chancellent point.

37 Je poursuis mes ennemis; je les atteins, et je ne reviens qu'après les avoir exterminés.

38 Je les frappe, et ils ne peuvent se relever; ils tombent sous mes pieds.

39 Car tu m'as ceint de force pour le combat, tu fais plier sous moi mes adversaires.

40 Tu fais tourner le dos à mes ennemis devant moi; ceux qui me haïssaient, je les détruis.

41 Ils crient, mais il n'y a point de libérateur; ils crient à l'Éternel, mais il ne leur répond pas.

42 Je les broie comme la poussière livrée au vent, je les jette au loin comme la boue des rues.

43 Tu me sauves des dissensions du peuple; tu me mets à la tête des nations; le peuple que je ne connaissais pas m'est assujetti.

44 Au bruit de mon nom, ils m'obéissent; les fils de l'étranger se sont soumis à moi subtilement.

45 Les fils de l'étranger défaillent, et sortent tremblants de leur retraite.

46 L'Éternel est vivant! Et béni soit mon Rocher! Que le Dieu de mon salut soit exalté,

47 Le Dieu qui me donne la vengeance, et qui range les peuples sous moi!

48 Toi qui me délivres de mes ennemis, qui m'élèves au-dessus de mes adversaires, qui me délivres de l'homme violent!

49 C'est pourquoi je te louerai, ô Éternel, parmi les nations, et je chanterai des louanges à ton nom.

50 C'est lui qui délivre magnifiquement son roi, qui fait miséricorde à son Oint, à David et à sa postérité à jamais.

1 Laulunjohtajalle. Herran palvelijan Daavidin psalmi. Tämän Daavid lauloi Herralle sen jälkeen, kun Herra oli pelastanut hänet Saulin ja kaikkien vihollisten käsistä. (H18:2)Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani.

2 (H18:3)Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.

3 (H18:4)Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.

4 (H18:5)Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni, tuhon pyörteet minua kauhistivat.

5 (H18:6)Tuonelan paulat kietoivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.

6 (H18:7)Silloin minä huusin hädässäni Herraa, kutsuin avuksi Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.

7 (H18:8)Maa järisi ja järkkyi, vuorten perustukset vavahtelivat. Hänen vihansa sai ne horjumaan.

8 (H18:9)Hänen sieraimistaan nousi savu ja kaiken nielevä liekki hänen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua.

9 (H18:10)Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeä pilvi jalkojensa alla.

10 (H18:11)Hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin.

11 (H18:12)Hän otti verhokseen pimeyden, majakseen synkät vedet, raskaat pilvet.

12 (H18:13)Hänen edellään kulki häikäisevä valo, siitä sinkosi rakeita ja tulisia hiiliä.

13 (H18:14)Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, hän viskoi rakeita ja tulisia hiiliä.

14 (H18:15)Hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, hän kauhistutti heidät salamoillaan.

15 (H18:16)Meren lähteet paljastuivat, maanpiirin perustukset tulivat näkyviin, kun sinä, Herra, käskit merta, kun sinun raivosi myrsky puhalsi sen yli.

16 (H18:17)Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.

17 (H18:18)Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.

18 (H18:19)He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.

19 (H18:20)Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.

20 (H18:21)Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.

21 (H18:22)Minä olen kulkenut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalasta.

22 (H18:23)Hänen käskynsä ovat alati mielessäni, hänen lakejaan minä en koskaan hylkää.

23 (H18:24)Olen ollut vilpitön hänen edessään, olen varonut lankeamasta syntiin.

24 (H18:25)Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska tekoni ovat puhtaat hänen edessään.

25 (H18:26)Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön.

26 (H18:27)Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.

27 (H18:28)Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas.

28 (H18:29)Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.

29 (H18:30)Sinun avullasi minä ryntään yli vallien, Jumalani avulla minä hyppään muurien yli.

30 (H18:31)Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.

31 (H18:32)Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka on turvamme, jollei Jumalamme?

32 (H18:33)Jumala vyöttää minut voimalla, hän osoittaa minulle oikean tien.

33 (H18:34)Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.

34 (H18:35)Hän opettaa käteni taistelemaan, käsivarteni jännittämään sotajousta.

35 (H18:36)Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun oikea kätesi tukee minua, sinun apusi tekee minut vahvaksi.

36 (H18:37)Sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.

37 (H18:38)Minä ajan takaa vihollisiani ja saan heidät kiinni, palaan vasta, kun heitä ei enää ole.

38 (H18:39)Minä lyön heidät, eivätkä he enää nosta päätään. He sortuvat jalkojeni alle.

39 (H18:40)Sinulta minä saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.

40 (H18:41)Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä teen heistä lopun.

41 (H18:42)He huutavat, mutta kukaan ei auta. He kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.

42 (H18:43)Minä murskaan heidät tomuksi tuuleen, poljen heitä kuin katujen lokaa.

43 (H18:44)Sinä pelastit minut, kun kansa kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla.

44 (H18:45)Ne tottelevat jo ennen kuin käsken, muukalaiset liehittelevät minua.

45 (H18:46)Heidän voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoituksistaan.

46 (H18:47)Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvani!

47 (H18:48)Jumala kostaa puolestani ja saattaa kansat minun valtani alle.

48 (H18:49)Hän vapauttaa minut vihollisteni käsistä, antaa voiton vihamiehistäni, vainoojista hän minut päästää.

49 (H18:50)Siksi kiitän kansojen keskellä sinua, Herra, laulan kiitosta sinun nimellesi.

50 (H18:51)Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinä olet uskollinen sille, jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.