1 Au maître-chantre. Cantique des enfants de Coré. O Dieu! nous avons entendu de nos oreilles, nos pères nous ont raconté l'œuvre que tu as faite en leur temps, aux jours d'autrefois.

2 Par ta main tu as chassé les nations et tu as établi nos pères; tu as brisé les peuples pour leur faire place.

3 Car ce n'est pas par leur épée qu'ils ont conquis le pays, et ce n'est pas leur bras qui les a sauvés; c'est ta droite, et ton bras, et la lumière de ta face, car tu les favorisais.

4 C'est toi, ô Dieu! qui es mon Roi; ordonne la délivrance de Jacob.

5 Par toi nous frapperons nos ennemis; par ton nom nous foulerons ceux qui s'élèvent contre nous.

6 Car je ne me confie pas en mon arc; ce n'est pas mon épée qui me sauvera.

7 C'est toi qui nous as sauvés de nos ennemis, et qui as rendu confus ceux qui nous haïssent.

8 C'est en Dieu que nous nous glorifions chaque jour; nous célébrerons ton nom à jamais. Sélah (pause).

9 Cependant tu nous as rejetés et couverts d'opprobre, et tu ne sors plus avec nos armées.

10 Tu nous fais reculer devant l'ennemi, et ceux qui nous haïssent ont pris leur butin.

11 Tu nous livres comme des brebis qu'on mange; tu nous as dispersés parmi les nations.

12 Tu vends ton peuple pour rien, et tu n'as point fait augmenter leur valeur.

13 Tu fais de nous l'opprobre de nos voisins, la risée et le jouet de nos alentours.

14 Tu fais de nous la fable des nations; en nous voyant, les peuples hochent la tête.

15 Mon ignominie est toujours devant moi, et la confusion couvre mon visage,

16 A la voix de celui qui insulte et qui outrage, à la vue de l'ennemi et du vengeur.

17 Tout cela nous est arrivé; et cependant nous ne t'avons pas oublié, nous n'avons pas faussé ton alliance.

18 Notre cœur ne s'est point retiré en arrière; nos pas ne se sont point écartés de ton sentier,

19 Quand tu nous as foulés parmi les chacals et couverts de l'ombre de la mort.

20 Si nous aurions oublié le nom de notre Dieu, si nous aurions étendu nos mains vers un dieu étranger,

21 Dieu n'en aurait-il pas fait enquête, lui qui connaît les secrets du cœur?

22 Mais, à cause de toi, nous sommes mis à mort tous les jours, et regardés comme des brebis destinées à la boucherie.

23 Lève-toi! Pourquoi dors-tu, Seigneur? Réveille-toi, ne nous rejette pas à toujours!

24 Pourquoi caches-tu ta face? Pourquoi oublies-tu notre misère et notre oppression?

25 Car notre âme est abattue jusque dans la poussière; notre ventre est attaché à la terre.

26 Lève-toi, viens à notre aide, et rachète-nous à cause de ta bonté!

1 Laulunjohtajalle. Korahilaisten virsi. (H44:2)Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään, muinaisina aikoina.

2 (H44:3)Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat ja istutit isämme tähän maahan, sinä murskasit kansat ja päästit isämme vapauteen.

3 (H44:4)He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä.

4 (H44:5)Sinä olet kuninkaani ja Jumalani, sinun vallassasi on Jaakobin pelastus.

5 (H44:6)Sinun avullasi me lyömme viholliset, sinun nimesi voimalla me poljemme vastustajat maahan.

6 (H44:7)Minä en luota jouseeni, eikä miekka meitä pelasta,

7 (H44:8)mutta sinä pelastat meidät ja saatat vihamiehemme häpeään.

8 (H44:9)Jumala on meidän ylpeytemme, iäti me kiitämme hänen nimeään. (sela)

9 (H44:10)Kuitenkin sinä olet hylännyt meidät ja tuottanut meille tappion ja häpeän. Sinä et lähtenyt liikkeelle meidän sotajoukkomme mukana.

10 (H44:11)Sinä pakotit meidät perääntymään vihollisen edestä, vihamiehet ryöstivät meiltä kaiken.

11 (H44:12)Sinä jätit meidät alttiiksi kuin teuraslampaat, sinä hajotit meidät kansojen sekaan.

12 (H44:13)Sinä myit kansasi pilkkahinnalla, et saanut voittoa kaupastasi.

13 (H44:14)Sinä jätit meidät naapureitten häväistäviksi, ympärillä asuvien pilkan ja ivan kohteeksi.

14 (H44:15)Meistä on tullut kansojen pilkkalaulu, kaikki pudistavat päätään ja ilkkuvat meitä.

15 (H44:16)Minä kärsin häväistystä joka päivä, häpeän puna peittää kasvoni,

16 (H44:17)kun joudun kuulemaan, miten viholliset kostonhimossaan herjaavat ja pilkkaavat meitä.

17 (H44:18)Kaikki tämä on meitä kohdannut, vaikka emme ole unohtaneet sinua emmekä rikkoneet liittoasi.

18 (H44:19)Sydämemme ei ole luopunut sinusta, jalkamme ei ole poikennut sinun polultasi.

19 (H44:20)Silti sinä olet murskannut meidät, niin kuin murskasit syvyyden hirviön. Sinä peitit meidät pimeydellä.

20 (H44:21)Jos olisimme unohtaneet sinut, Jumalamme, ja kohottaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,

21 (H44:22)sinä, Jumala, kyllä tietäisit sen, sillä sinä tunnet sydämen salaisuudet.

22 (H44:23)Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.

23 (H44:24)Herää, Herra! Miksi nukut? Nouse, älä iäksi hylkää!

24 (H44:25)Miksi olet kääntänyt pois katseesi, unohtanut hätämme ja ahdinkomme?

25 (H44:26)Voimani raukeaa, otsani painuu maan tomuun.

26 (H44:27)Nouse auttamaan meitä, lunasta meidät armosi tähden!