1 Jacques, serviteur de notre Dieu et Seigneur, JÉSUS-CHRIST, aux douze tribus qui sont dispersées à l'étranger, salut!
2 Frères, regardez comme le sujet d'une parfaite joie les diverses épreuves qui vous arrivent,
3 Sachant que l'épreuve de votre foi produit la patience.
4 Mais laissez la patience accomplir parfaitement son oeuvre, afin que vous soyez épanouis et remplis, ne manquant en rien.
5 Et si quelqu'un de vous manque de sagesse, qu'il la demande à Dieu, qui donne à tous libéralement, sans reproche, et elle lui sera donnée.
6 Mais qu'il demande avec foi, sans douter; car celui qui doute, est semblable au flot de la mer qui est agité par le vent et ballotté çà et là.
7 Qu'un tel homme, en effet, ne s'attende pas à recevoir quelque chose du Seigneur.
8 L'homme dont le cœur est partagé, est inconstant en toutes ses voies.
9 Que le frère de condition humble se réjouisse de ce qu'il est exalté,
10 Et le riche dans ce qu'il est abaissé, car il passera comme la fleur de l'herbe.
11 En effet, le soleil s'est levé avec son ardeur, et il a séché l'herbe, et sa fleur est tombée, et la beauté de son éclat a disparu; ainsi le riche se flétrira dans ses voies.
12 Heureux est l'homme qui endure la tentation; car après avoir été éprouvé, il recevra la couronne de vie que le Seigneur a promise à ceux qui l'aiment.
13 Que personne ne dise, lorsqu'il est tenté: C'est Dieu qui me tente; car Dieu ne peut être tenté par le mal, et lui-même ne tente personne.
14 Mais chacun est tenté quand il est attiré et séduit par sa propre convoitise.
15 Et après que la convoitise a conçu, elle enfante le péché; et le péché étant consommé, engendre la mort.
16 Mes frères bien-aimés, ne vous y trompez point:
17 Toute grâce excellente et tout don parfait viennent d'en haut, et descendent du Père des lumières, en qui il n'y a ni variation, ni ombre de changement.
18 Il nous a engendrés selon sa volonté, par la Parole de la vérité, afin que nous fussions comme les prémices de ses créatures.
19 Ainsi, mes frères bien-aimés, que tout homme soit prompt à écouter, lent à parler, lent à se mettre en colère;
20 Car la colère de l'homme n'accomplit point la justice de Dieu.
21 C'est pourquoi, vous dépouillant de toute souillure et des excès de la malice, recevez avec douceur la Parole qui s'implante en vous, et qui peut sauver vos âmes.
22 Mettez en pratique la Parole, et ne vous bornez pas à l'écouter, en vous trompant vous-mêmes par de faux raisonnements.
23 Car, si quelqu'un écoute la Parole, et ne la met point en pratique, il est semblable à un homme qui regarde dans un miroir son visage naturel;
24 Et qui, dès qu'il s'est regardé, s'en va, et oublie aussitôt quel il était.
25 Mais celui qui aura plongé ses regards dans la loi parfaite, celle de la liberté, et qui aura persévéré, n'étant pas un auditeur oublieux, mais en exécute l'application, celui-là sera heureux dans ce qu'il aura fait.
26 Si quelqu'un d'entre vous pense être religieux, et ne tient point sa langue en bride, mais trompe son cœur, la religion d'un tel homme est vaine.
27 La religion pure et sans tache devant Dieu notre Père, c'est de visiter les orphelins et les veuves dans leur affliction, et de se conserver pur de la souillure du monde.
1 Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa elävää heimokuntaa.
2 Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte.
3 Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä.
4 Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.
5 Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.
6 Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne.
7 Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään,
8 kahtaalle horjuva ihminen, epävakaa kaikessa mitä tekee.
9 Olkoon alhainen veli ylpeä siitä, että on saanut korkean arvon,
10 rikas siitä, että hänet on alennettu, sillä hän on katoava niin kuin kedon kukka.
11 Aurinko nousee, ja helle kuivattaa ruohon. Kukka putoaa maahan, ja sen kauneus on mennyttä. Samoin on rikas lakastuva kesken kukoistavien toimiensa.
12 Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat.
13 Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään.
14 Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.
15 Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.
16 Älkää eksykö, rakkaat veljet!
17 Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi.
18 Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä.
19 Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan,
20 sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo.
21 Olkaa siis sävyisiä ja pankaa pois kaikki saasta ja pahuus. Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne.
22 Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä -- älkää pettäkö itseänne.
23 Se, joka kuulee sanan mutta ei tee sen mukaan, on kuin mies, joka kuvastimesta katselee omien kasvojensa piirteitä.
24 Hän kyllä tarkastelee itseään, mutta poistuttuaan hän unohtaa saman tien, millainen on.
25 Mutta se, joka kiinnittää katseensa vapauden täydelliseen lakiin ja jää sen ääreen, ei unohda kuulemaansa vaan tekee sen mukaisesti, ja kerran hän on saava kiitoksen siitä mitä tekee.
26 Jos joku luulee olevansa Jumalan palvelija mutta ei pysty hillitsemään kieltään, hän pettää itsensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha.
27 Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa, ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.