1 Ya RAB, adını düşmanlarına duyurmak için 2 Keşke gökleri yarıp insen! 2 Dağlar önünde sarsılsa! 2 Gelişin, ateşin çalıları tutuşturmasına, 2 Suyu kaynatmasına benzese! 2 Uluslar senin önünde titrese!

3 Beklemediğimiz olağanüstü işler yaparak 2 Yeryüzüne indin, dağlar önünde sarsıldı.

4 Çünkü kendisine umut bağlayanlar için 2 Etkin olan tek Tanrı sensin; 2 Senden başkasını hiçbir zaman hiç kimse işitmedi, 2 Hiçbir kulak duymadı, hiçbir göz görmedi.

5 Doğru olanı sevinçle yapanların, 2 Senin yollarından yürüyüp seni unutmayanların yardımına koşarsın. 2 Ama onlara karşı uzun süre günah işlediğimizde öfkelendin. 2 Nasıl kurtuluruz?

6 Hepimiz murdar olanlara benzedik, 2 Bütün doğru işlerimiz kirli âdet bezi gibi. 2 Yaprak gibi soluyoruz, 2 Suçlarımız rüzgar gibi sürükleyip götürüyor bizi.

7 Adınla seni çağıran, sana tutunmak için çaba gösteren yok; 2 Çünkü bizden yüz çevirdin, 2 Suçlarımız yüzünden bizi tükettin.

8 Yine de Babamız sensin, ya RAB, 2 Biz kiliz, sen çömlekçisin. 2 Hepimiz senin ellerinin eseriyiz.

9 Ya RAB, fazla öfkelenme, 2 Suçlarımızı sonsuza dek anma. 2 Lütfen bak bize, hepimiz senin halkınız.

10 Kutsal kentlerin çölleşti, 2 Siyon çöl oldu, 2 Yeruşalim viraneye döndü.

11 Atalarımızın sana övgü sunduğu 2 Kutsal ve görkemli tapınağımız yandı, 2 Değer verdiğimiz her yer yıkıntıya döndü.

12 Bunlara karşın, ya RAB, 2 Hâlâ kendini tutacak mısın, 2 Suskun kalıp bize alabildiğine eziyet çektirecek misin?

1 Oi, jospa sinä halkaisisit taivaat ja astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi, niinkuin risut leimahtavat tuleen, niinkuin vesi tulella kiehuu,

2 että tekisit nimesi tunnetuksi vastustajillesi ja kansat vapisisivat sinun kasvojesi edessä,

3 kun sinä teet peljättäviä tekoja, joita emme odottaa voineet! Oi, jospa astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi!

4 Ei ole ikiajoista kuultu, ei ole korviin tullut, ei ole silmä nähnyt muuta Jumalaa, paitsi sinut, joka senkaltaisia tekisi häntä odottavalle.

5 Sinä käyt niitä kohden, jotka ilolla vanhurskautta tekevät ja jotka sinun teilläsi sinua muistavat. Katso, sinä vihastuit, ja me jouduimme synnin alaisiksi; niin on ollut ikiajoista asti-saammeko avun?

6 Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli.

7 Ei ole ketään, joka avukseen huutaa sinun nimeäsi, joka herää pitämään sinusta kiinni; sillä sinä olet peittänyt kasvosi meiltä, jättänyt meidät menehtymään syntiemme valtaan.

8 Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme; me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.

9 Älä, Herra, vihastu ylenmäärin, äläkä ainiaan muistele pahoja tekoja. Katso ja huomaa, että me kaikki olemme sinun kansasi.

10 Sinun pyhät kaupunkisi ovat tulleet erämaaksi, Siion on erämaaksi tullut, Jerusalem autioksi.

11 Meidän pyhä ja ihana temppelimme, jossa isämme sinua ylistivät, on tulella poltettu, ja rauniona on kaikki meille kallisarvoinen.

12 Vaikka nämä näin ovat, voitko, Herra, pidättää itsesi, voitko olla vaiti ja vaivata meitä ylenmäärin?