1 O kent ki, insan doluydu, 2 Nasıl da tek başına kaldı şimdi! 2 Büyüktü uluslar arasında, 2 Dul kadına döndü! 2 Soyluydu iller arasında, 2 Angarya altına düştü!

2 Geceleyin acı acı ağlıyor, 2 Yanaklarında gözyaşı; 2 Avutan tek kişi bile yok 2 Bunca oynaşı arasında. 2 Dostları ona hainlik etti, 2 Düşman oldu.

3 Yahuda acı çekip ağır kölelik ettikten sonra 2 Sürgün edildi, 2 Ulusların arasında oturuyor, 2 Ama rahat bulamıyor. 2 O sıkıntıdayken ardına düşenler ona yetişti.

4 Siyona giden yollar yas tutuyor, 2 Çünkü bayramlara gelen yok. 2 Bütün kapıları ıssız, kâhinleri inliyor, 2 Erden kızları sıkıntıda, kendisi de acı çekiyor.

5 Hasımları başa geçti, düşmanları rahat içinde. 2 Çok isyan ettiği için RAB ona acı çektiriyor, 2 Yavruları hasımlarının gözü önünde sürgüne gitti.

6 Siyon kızının bütün güzelliği uçtu, 2 Önderleri otlak bulamayan geyiklere döndü, 2 Dermanları kesildi 2 Kendilerini kovalayanların önünde.

7 Yeruşalim sıkıntı içinde başıboş dolaşırken 2 Eski günlerdeki varlığını anımsıyor. 2 Halkı hasmının eline düşüp de 2 Yardımına koşan çıkmayınca, 2 Hasımları haline bakıp 2 Yıkılışına güldüler.

8 Yeruşalim büyük günah işledi, 2 Bu yüzden kirlendi. 2 Ona saygı duyanların hepsi 2 Şimdi onu hor görüyor, 2 Çünkü onu çıplak gördüler. 2 O da inleyip öbür yana dönüyor.

9 Kirliliği eteklerindeydi, 2 Sonunu düşünmedi; 2 Bu yüzden düşüşü korkunç oldu, 2 Avutanı yok. 2 ‹‹Ya RAB, düşkün halimi gör, 2 Çünkü düşmanım kazandı!››

10 Değerli her şeyine düşman el uzattı. 2 Tapınağına başka ulusların girdiğini gördü, 2 Topluluğuna girmesini yasakladığın uluslar.

11 Halkı inleyip ekmek arıyor, 2 Yeniden güçlerine kavuşmak için 2 Değerli neleri varsa ekmekle değiştiler; 2 ‹‹Bak da gör, ya RAB, ne kadar sefil oldum.››

12 ‹‹Ey sizler, yoldan geçenler, 2 Sizin için önemi yok mu bunun? 2 Bakın da görün, başıma gelen dert gibisi var mı? 2 Öyle bir dert ki, RAB öfkesinin alevlendiği gün 2 Başıma yağdırdı onu. başınıza da gelmesin.››

13 Ateş saldı yukarıdan, 2 Kemiklerimin içine işledi ateş; 2 Ağ serdi ayaklarıma, 2 Geri çevirdi beni; 2 Mahvetti, baygın kaldım bütün gün.

14 İsyanlarım boyunduruğa döndü, 2 RABbin eliyle birbirine tutturulup 2 Boynuma geçirildi, gücüm tükendi. 2 Rab karşı duramadığım 2 İnsanların eline verdi beni.

15 Hiçe saydı beni savunan yiğitleri, 2 Gençlerimi kırıp geçirmek için çağrı yaptı ordulara, 2 Rab erden Yahuda kızını 2 Üzüm sıkma çukurunda çiğnedi adeta.

16 ‹‹Ağlıyorum bunlara, 2 Gözlerimden yaşlar boşanıyor; 2 Çünkü beni avutan, 2 Canımı tazeleyen benden uzak. 2 Çocuklarım şaşkına döndü, 2 Çünkü düşmanım üstün çıktı.››

17 Siyon ellerini açmış, 2 Ama onu avutan yok. 2 RAB Yakup soyuna karşı buyruk verdi, 2 Komşuları ona hasım olsun, dedi. 2 Yeruşalim aralarında paçavraya döndü.

18 ‹‹RAB haklıdır, çünkü buyruğuna karşı geldim. 2 Şimdi dinleyin, ey halklar, çektiğim acıyı görün; 2 Erden kızlarım, gençlerim sürgüne gitti.

19 Oynaşlarımı çağırdım, 2 Ama aldattılar beni. 2 Yeniden güçlerine kavuşmak için yiyecek ararken 2 Kâhinlerimle önderlerim kentte can verdi.

20 Gör, ya RAB, ne sıkıntılar çektiğimi, 2 İçim kanıyor, yüreğim buruk, 2 Çünkü çok asilik ettim; 2 Dışarıda kılıç beni çocuklarımdan ayırmakta, 2 İçerdeyse ölüm kol gezmekte.

21 İnlediğimi duydular, 2 Beni avutan olmadı. 2 Bütün düşmanlarım başıma gelen felaketi duydu, 2 Sen yaptın diye sevinçten coştular. 2 İlan ettiğin günü getir, 2 Onlar da benim gibi olsunlar.

22 Yaptıkları her kötülüğü anımsa, 2 İsyanlarımdan ötürü bana ne yaptınsa onlara da yap; 2 Çünkü sürekli inliyor, baygınlık geçiriyorum.››

1 Kuinka istuukaan yksinänsä tuo väkirikas kaupunki! Kuinka onkaan lesken kaltaiseksi tullut se, joka oli suuri kansakuntien joukossa! Ruhtinatar maakuntien joukossa on tullut työveron alaiseksi.

2 Se katkerasti itkee yössä, ja sillä on kyyneleet poskillansa. Ei ole sillä lohduttajaa kaikkien sen rakastajain seassa. Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät, ovat sille vihamiehiksi tulleet.

3 Juuda on siirtynyt maastansa kurjuutta ja työn kovuutta pakoon. Se istuu pakanakansain seassa eikä lepoa löydä. Kaikki sen vainoojat saavuttivat sen, kun se oli ahdistuksien keskellä.

4 Siionin tiet surevat, sillä juhlilletulijoita ei ole. Kaikki sen portit ovat autioina, sen papit huokailevat, sen neitsyet ovat murheissaan, ja sillä itsellään on katkera mieli.

5 Sen viholliset ovat voitolle päässeet, sen vihamiehet menestyvät. Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi sen rikkomusten paljouden tähden. Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen vihollisen vieminä.

6 Mennyt on tytär Siionilta kaikki hänen kauneutensa. Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat, jotka eivät laidunta löydä; he kulkivat voimattomina vainoojan edessä.

7 Jerusalem muistelee kurjuutensa päivinä ja kodittomuudessaan kaikkea kallisarvoista, mitä sillä oli muinaisista päivistä asti. Kun sen kansa sortui vihollisen käsiin eikä sillä ollut auttajaa, katsoivat viholliset sitä ja nauroivat sen turmiota.

8 Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt, sentähden se on saastaksi tullut. Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä nyt, kun ovat nähneet sen alastomuuden. Itsekin se huokaa ja kääntyy poispäin.

9 Sen tahrat ovat sen liepeissä. Se ei ajatellut, mikä sille tuleva oli, ja niin se sortui hämmästyttävästi. Ei ole sillä lohduttajaa. Katso, Herra, minun kurjuuttani, sillä vihamies ylvästelee.

10 Vihollinen levitti kätensä kaikkia sen kalleuksia kohti. Niin, sen täytyi nähdä, kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön, ne, jotka sinä olit kieltänyt tulemasta sinun seurakuntaasi.

11 Kaikki sen kansa huokaa etsiessänsä leipää: he antavat, mitä heillä kallista on, ruuasta, saadakseen nälkänsä tyydytetyksi. Katso, Herra, ja näe, kuinka halveksittu minä olen.

12 Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat? Katsokaa ja nähkää: onko kipua, minun kipuni vertaista, joka on minun kannettavakseni pantu, jolla Herra on murehduttanut minut vihansa hehkun päivänä?

13 Hän lähetti tulen korkeudesta minun luihini ja kuritti niitä. Hän viritti verkon minun jalkaini varalle, hän pani minut peräytymään, hän teki minut autioksi, ainiaan sairaaksi.

14 Hänen kätensä sitoi minun rikosteni ikeen: ne kiedottiin yhteen, tulivat minun niskalleni; hän saattoi horjumaan minun voimani. Herra antoi minut niiden käsiin, joita minä en voi vastustaa.

15 Herra hylkäsi kaikki minun urhoni, joita minun keskuudessani oli; hän kutsui kokoon juhlan minua vastaan murskatakseen minun nuorukaiseni. Herra polki viinikuurnan neitsyelle, tytär Juudalle.

16 Näitä minä itken, minun silmäni, silmäni vuotaa vettä; sillä kaukana on minusta lohduttaja, joka virvoittaisi minun sieluani. Hävitetyt ovat minun lapseni, sillä vihamies on väkevä.

17 Siion levittää käsiänsä: ei ole hänellä lohduttajaa. Herra on nostattanut Jaakobia vastaan sen viholliset joka taholta; Jerusalem on tullut saastaksi heidän keskellänsä.

18 Vanhurskas on hän, Herra; sillä hänen käskyänsä vastaan minä olen niskoitellut. Kuulkaa, te kansat kaikki, ja katsokaa minun kipuani: minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat vankeuteen menneet.

19 Minä kutsuin rakastajiani: ne pettivät minut. Minun pappini ja vanhimpani ovat kuolleet kaupungissa, kun he etsivät ruokaa tyydyttääkseen nälkäänsä.

20 Katso, Herra, kuinka ahdistettu minä olen, minun sisukseni kuohuvat, sydämeni vääntyy rinnassani, sillä minä olen ollut ylen uppiniskainen. Ulkona on miekka minulta riistänyt lapset, sisällä rutto.

21 He ovat kuulleet, kuinka minä huokailen. Ei ole minulla lohduttajaa. Kaikki minun vihamieheni ovat kuulleet minun onnettomuuteni; he iloitsevat, kun sinä olet tämän tehnyt: sinä olet antanut tulla sen päivän, jonka olit ilmoittanut. Mutta käyköön heidän samoin kuin minun.

22 Tulkoon kaikki heidän pahuutensa sinun kasvojesi eteen, ja pane heille kannettavaksi se, minkä olet minulle pannut kaikkien minun rikoksieni tähden. Sillä monet ovat minun huokaukseni, ja minun sydämeni on sairas.