1 Rab öfkelenince Siyon kızını nasıl bulutla kapladı! 2 İsrailin görkemini gökten yere fırlattı, 2 Öfkelendiği gün ayağının taburesini anımsamadı.

2 Yakup soyunun yaşadığı her yeri acımadan yuttu, 2 Yahuda kızının surlu kentlerini gazabıyla yıktı, 2 Yerle bir etti onları, 2 Krallığını ve önderlerini alçalttı.

3 Kızgın öfkesiyle İsrailin gücünü kökünden kesti, 2 Düşmanın önünde sağ elini onların üstünden çekti, 2 Çevresini yiyip bitiren alevli ateş gibi Yakup soyunu yaktı.

4 Düşman gibi yayını gerdi, 2 Hasım gibi sağ elini kaldırdı, 2 Göz zevkini okşayan herkesi öldürdü, 2 Gazabını Siyon kızının çadırı üstüne ateş gibi döktü.

5 Rab adeta bir düşman olup İsraili yuttu, 2 Bütün saraylarını yutup surlu kentlerini yıktı, 2 Yahuda kızının feryadını, figanını arşa çıkardı.

6 Bahçe çardağını söker gibi kendi çardağını söküp attı, 2 Buluşma yerini yok etti, 2 RAB Siyonda bayram ve Şabat günlerini unutturdu, 2 Şiddetli öfkesi yüzünden kralı da kâhini de reddetti.

7 Rab sunağını attı, 2 Tapınağını terk etti; 2 Siyon saraylarını çeviren surları düşman eline bıraktı. 2 Bayram gününde olduğu gibi, 2 Düşman RABbin Tapınağında sevinç çığlıkları attı.

8 RAB Siyon kızının surlarını yıkmaya karar verdi, 2 İpi gerdi ve yıkmaktan el çekmedi, 2 İç ve dış surlara yas tutturdu, 2 İkisinin de gücü tükendi.

9 Siyonun kapıları yere battı, 2 RAB kapı sürgülerini kırıp yok etti, 2 Kralıyla önderleri başka ulusların arasında kaldı, 2 Kutsal Yasa uygulanmaz oldu, 2 Peygamberlerine RABden görüm gelmiyor artık.

10 Siyon kızının ileri gelenleri suskun, yere oturmuş, 2 Başlarına toprak saçıp çul kuşanmışlar, 2 Yeruşalimin erden kızları yere eğmiş başlarını.

11 Gözlerim tükenmekte ağlamaktan, 2 İçim kanıyor; 2 Halkımın yıkımından 2 Yüreğim sızlıyor, 2 Çünkü kent meydanlarında çocuklarla bebekler bayılmakta.

12 Kent meydanlarında yaralılar gibi bayılıp 2 Can çekişirken annelerinin bağrında, 2 ‹‹Ekmekle şarap nerede?›› diye soruyorlar annelerine.

13 Senin için ne diyeyim? 2 Ey Yeruşalim kızı, seni neye benzeteyim? 2 Ey Siyonun erden kızı, sana neyi örnek göstereyim de 2 Seni avutayım? 2 Sendeki gedik deniz kadar büyük, 2 Kim sana şifa verebilir?

14 Peygamberlerin senin için boş ve anlamsız görümler gördüler. 2 Suçunu ortaya çıkarsalardı, eski gönencine kavuşabilirdin; 2 Oysa seni ayartacak boş görümler gördüler.

15 Yoldan geçen herkes el çırparak seninle alay ediyor, 2 Yeruşalim kızına baş sallayıp ıslık çalarak, 2 ‹‹Bütün dünyanın sevinci, güzellik simgesi dedikleri kent bu mu?›› diyorlar.

16 Düşmanlarının hepsi seninle alay etti, 2 Islık çalıp diş gıcırdatarak, 2 ‹‹Onu yuttuk›› diyorlar, 2 ‹‹İşte beklediğimiz gün, sonunda gördük onu.››

17 RAB düşündüğünü yaptı, 2 Geçmişte söylediği sözü yerine getirdi, 2 Yıktı, acımadı, 2 Düşmanı senin haline sevindirdi, 2 Hasımlarını güçlü kıldı. boynuzunu yükseltti››.

18 Halk Rabbe yürekten feryat ediyor. 2 Ey Siyon kızının surları, 2 Gece gündüz gözyaşın sel gibi aksın! 2 Dinlenme, gözüne uyku girmesin!

19 Kalk, gece her nöbet başında haykır, 2 Rabbin huzurunda yüreğini su gibi dök! 2 Her sokak başında açlıktan bayılan çocuklarının başı için Ona ellerini aç.

20 ‹‹Bak, ya RAB, gör! Kime böyle yaptın? 2 Kadınlar çocuklarını, sevgili yavrularını mı yesin? 2 Kâhinle peygamber Rabbin Tapınağında mı öldürülsün?

21 Gençler, yaşlılar sokaklarda, yerlerde yatıyor, 2 Kılıçtan geçirildi erden kızlarımla gençlerim, 2 Öfkelendiğin gün öldürdün onları, acımadan boğazladın.

22 Bir bayram günü davet eder gibi 2 Beni dehşete düşürenleri davet ettin her yandan. 2 RAB'bin öfkelendiği gün kaçıp kurtulan, 2 Sağ kalan olmadı. 2 Sevgiyle büyüttüğüm çocuklarımı 2 Düşmanım yok etti.››

1 Kuinka onkaan Herra vihassaan pilvillä peittänyt tytär Siionin! Hän heitti taivaasta maahan Israelin kunnian eikä muistanut jalkainsa astinlautaa vihansa päivänä.

2 Herra on hävittänyt säälimättä kaikki Jaakobin majat, on hajottanut vihastuksissaan tytär Juudan linnoitukset, pannut ne maan tasalle. Hän on häväissyt valtakunnan ja sen ruhtinaat.

3 Hän on vihan hehkussa hakannut poikki Israelin sarven kokonansa. Hän veti oikean kätensä takaisin vihamiehen edestä ja poltti Jaakobia kuin liekitsevä tuli, joka kuluttaa kaiken yltympäri.

4 Hän jännitti jousensa kuin vihamies, seisoi oikea käsi koholla kuin vihollinen ja tappoi kaiken, mihin silmä oli ihastunut. Tytär Siionin majaan hän vuodatti kiivautensa kuin tulen.

5 Herra on ollut niinkuin vihamies, on hävittänyt Israelin: hän hävitti kaikki sen palatsit, turmeli sen linnoitukset ja antoi tytär Juudalle paljon valitusta ja vaikerrusta.

6 Hän särki aitauksensa niinkuin puutarhan aidan, hävitti juhlanviettopaikkansa. Herra on saattanut unhotuksiin Siionissa juhla-ajat ja sapatit ja on kiivaassa suuttumuksessaan pitänyt halpana kuninkaat ja papit.

7 Herra on hyljännyt alttarinsa, syössyt häväistykseen pyhäkkönsä, luovuttanut vihamiehen käteen palatsiensa muurit. He nostivat huudon Herran huoneessa, huudon kuin juhlapäivänä.

8 Herra oli päättänyt turmella tytär Siionin muurit: hän jännitti mittanuoran, ei pidättänyt kättänsä hävittämästä, saattoi murheeseen varustukset ja muurit; ne yhdessä nääntyvät.

9 Sen portit ovat vajonneet maahan, hän poisti ja särki sen salvat. Sen kuningas ja ruhtinaat ovat pakanain seassa; lakia ei ole, eivätkä sen profeetat saa näkyjä Herralta.

10 Maassa istuvat ääneti tytär Siionin vanhimmat. He ovat heittäneet tomua päänsä päälle, vyöttäytyneet säkkeihin; maata kohden ovat painaneet päänsä Jerusalemin neitsyet.

11 Minun silmäni ovat itkusta hiuenneet, minun sisukseni kuohuvat, minun maksani on maahan vuodatettu tyttären, minun kansani, sortumisen tähden. Sillä lapset ja imeväiset nääntyvät kaupungin kaduilla.

13 Minkä sinulle mainitsisin, mihin vertaisin sinua, tytär Jerusalem? Minkä asettaisin rinnallesi lohduttaakseni sinua, neitsyt, tytär Siion? Sillä suuri niinkuin meri on sinun sortumisesi; kuka voi sinut parantaa?

14 Profeettasi ovat sinulle nähneet petollisia, äiteliä näkyjä. Eivät he ole paljastaneet sinun syntiäsi, niin että olisivat kääntäneet sinun kohtalosi, vaan ovat nähneet sinulle petollisia, eksyttäväisiä ennustuksia.

17 Herra on tehnyt, mitä oli aikonut. Hän on täyttänyt sanansa, sen, mitä oli päättänyt muinaisista päivistä asti: hän on repinyt alas säälimättä, on antanut vihamiesten iloita sinusta ja kohottanut sinun vihollistesi sarven.

18 Heidän sydämensä huutaa Herran puoleen. Sinä, tytär Siionin muuri, anna kyyneltesi virtana vuotaa yötä päivää! Älä suo itsellesi lepoa, älköön silmäteräsi ummistuko.

19 Nouse, kohota valitushuuto yöllä, kun alkavat yövartiot. Anna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen edessä. Kohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elämän puolesta, kun ne nääntyvät nälkään kaikkien katujen kulmissa.

20 Katso, Herra, ja tarkkaa, ketä olet antanut tämän kohdata: pitäisikö vaimojen syödä oma hedelmänsä, vaalimansa pienet lapset; pitäisikö Herran pyhäkössä tapettaman papit ja profeetat?

21 Maassa, kaduilla, makaa nuorta ja vanhaa; minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat kaatuneet miekkaan. Sinä olet surmannut vihasi päivänä, olet teurastanut säälimättä.

22 Sinä kutsuit kuin juhlapäivän viettoon minun peljättäjäni joka taholta; eikä jäänyt Herran vihan päivänä pelastunutta, ei pakoonpäässyttä. Jotka minä olin vaalinut ja isoiksi saanut, ne minun vihamieheni lopetti.