1 ‹‹Çocukluğunda sevdim İsraili, 2 Oğlumu Mısırdan çağırdım.

2 Peygamberler İsraili çağırdıkça, 2 İsrail uzaklaştı onlardan. 2 Kurban kestiler Baallara, 2 Buhur yaktılar putlara.

3 Efrayime yürümeyi ben öğrettim, 2 Kollarıma aldım onları. 2 Ama kendilerine şifa verenin ben olduğumu anlamadılar.

4 Onları insancıl iplerle, 2 Sevgi bağlarıyla kendime çektim; 2 Boyunduruklarını kaldıran biri gibi oldum, 2 Eğilip yiyeceklerini verdim.

5 ‹‹Mısıra dönmeyecekler, 2 Asur kral olacak başlarına, 2 Çünkü bana dönmek istemediler.

6 Fırıl fırıl kılıç dönecek kentlerinde, 2 Kapı sürgülerini yok edecek, 2 Tüketecek onları düzenleri yüzünden.

7 Halkım benden uzaklaşmaya kararlı. 2 Beni, Yüce Olanı çağırsalar bile, 2 Asla yüceltmeyeceğim onları.

8 ‹‹Nasıl vazgeçerim senden, ey Efrayim? 2 Nasıl teslim ederim seni, ey İsrail? 2 Admaya yaptığımı nasıl sana yaparım? 2 Seni nasıl Sevoyime çeviririm? 2 Yüreğim değişti içimde, 2 Alevlendi acıma duygularım.

9 Kızgın öfkemi başınıza yağdırmayacağım, 2 Efrayimi yeniden yok etmeyeceğim. 2 Çünkü ben insan değil, Tanrıyım, 2 Kutsal Olanım aranızda, 2 Artık öfkeyle üzerinize varmayacağım.

10 Aslan gibi kükreyen 2 RABbin ardınca yürüyecekler; 2 O kükreyince titreyerek gelecek çocukları batıdan.

11 Mısırdan kuşlar gibi, 2 Asurdan güvercinler gibi 2 Titreyerek gelecekler. 2 Evlerine oturtacağım onları›› 2 Diyor RAB.

12 Efrayim yalanla, 2 İsrail halkı hileyle çevremi sardı. 2 Yahuda'ysa hâlâ dizginsiz, 2 Tanrı'ya, Kutsal ve Sadık Olan'a karşı.

1 Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä, ja Egyptistä minä kutsuin poikani.

2 Aina kun kutsujat heitä kutsuivat, he menivät pois heidän kasvojensa edestä, uhrasivat baaleille ja polttivat uhreja epäjumalille.

3 Minä opetin Efraimin kävelemään. -Hän otti heidät käsivarsillensa. -Mutta he eivät ymmärtäneet, että minä heidät paransin.

4 Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä; minä ikäänkuin nostin ikeen heidän leukapieliltänsä, kumarruin heidän puoleensa ja syötin.

5 Eivätkö he joutuisi jälleen Egyptin maahan, eikö Assur tulisi heille kuninkaaksi, koska he eivät ole tahtoneet kääntyä?

6 Miekka on riehuva hänen kaupungeissansa, on hävittävä hänen salpansa, on syövä syötävänsä, heidän neuvonpiteittensä takia.

7 Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois; ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti, ei kenkään heistä ylenny.

8 Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim, heittäisin sinut, Israel? Kuinka jättäisin sinut niinkuin Adman, tekisin sinulle niinkuin Seboimille? Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää.

9 En minä pane täytäntöön vihani hehkua, en enää hävitä Efraimia. Sillä minä olen Jumala enkä ihminen, olen Pyhä sinun keskelläsi; en tule minä vihan tuimuudessa.

10 Ja he vaeltavat Herran jäljessä. Hän ärjyy kuin leijona-niin, hän ärjyy, ja vavisten tulevat lapset mereltä päin.

11 Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut, Assurin maasta kuin kyyhkyset, ja minä saatan heidät asumaan kodeissansa, sanoo Herra.

12 (H12:1) Efraim on ympäröinyt minut valheella ja Israelin huone vilpillä. Juuda juoksee yhä valtoimena, välittämättä Jumalasta, Pyhästä, Totisesta.