1 Yaz ortasında kar, hasatta yağmur uygun olmadığı gibi, 2 Akılsıza da onur yakışmaz.
2 Öteye beriye uçuşan serçe 2 Ve kırlangıç gibi, 2 Hak edilmemiş lanet de tutmaz.
3 Ata kırbaç, eşeğe gem, 2 Akılsızın sırtına da değnek gerek.
4 Akılsıza ahmaklığına göre karşılık verme, 2 Yoksa sen de onun düzeyine inersin.
5 Akılsıza ahmaklığına uygun karşılık ver, 2 Yoksa kendini bilge sanır.
6 Akılsızın eliyle haber gönderen, 2 Kendi ayaklarını kesen biri gibi, 2 Kendine zarar verir.
7 Akılsızın ağzında özdeyiş, 2 Kötürümün sarkan bacakları gibidir.
8 Akılsızı onurlandırmak, 2 Taşı sapana bağlamak gibidir.
9 Sarhoşun elindeki dikenli dal ne ise, 2 Akılsızın ağzında özdeyiş de odur.
10 Oklarını gelişigüzel fırlatan okçu neyse, 2 Yoldan geçen akılsızı ya da sarhoşu ücretle tutan da öyledir.
11 Ahmaklığını tekrarlayan akılsız, 2 Kusmuğuna dönen köpek gibidir.
12 Kendini bilge gören birini tanıyor musun? 2 Akılsız bile ondan daha umut vericidir.
13 Tembel, ‹‹Yolda aslan var, 2 Sokaklarda aslan dolaşıyor›› der.
14 Menteşeleri üzerinde dönen kapı gibi, 2 Tembel de yatağında döner durur.
15 Tembel elini sahana daldırır, 2 Yeniden ağzına götürmeye üşenir.
16 Tembel kendini, 2 Akıllıca yanıt veren yedi kişiden daha bilge sanır.
17 Kendini ilgilendirmeyen bir kavgaya bulaşan kişi, 2 Yoldan geçen köpeği kulaklarından tutana benzer.
18 Ateşli ve öldürücü oklar savuran bir deli neyse, 2 Komşusunu aldatıp, ‹‹Şaka yapıyordum›› 2 Diyen de öyledir.
20 Odun bitince ateş söner, 2 Dedikoducu yok olunca kavga diner.
21 Kor için kömür, ateş için odun neyse, 2 Çekişmeyi alevlendirmek için kavgacı da öyledir.
22 Dedikodu tatlı lokma gibidir, 2 İnsanın ta içine işler.
23 Okşayıcı dudaklarla kötü yürek, 2 Sırlanmış toprak kaba benzer.
24 Yüreği nefret dolu kişi sözleriyle niyetini gizlemeye çalışır, 2 Ama içi hile doludur.
25 Güzel sözlerine kanma, 2 Çünkü yüreğinde yedi iğrenç şey vardır.
26 Nefretini hileyle örtse bile, 2 Kötülüğü toplumun önünde ortaya çıkar.
27 Başkasının kuyusunu kazan içine kendi düşer, 2 Taşı yuvarlayan altında kalır.
28 Yalancı dil incittiği kişilerden nefret eder, 2 Yaltaklanan ağızdan yıkım gelir.
1 Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.
2 Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.
3 Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!
4 Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.
5 Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.
6 Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.
7 Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.
8 Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.
9 Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.
10 Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.
11 Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.
12 Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
14 Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.
15 Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.
16 Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.
17 Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.
18 Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,
20 Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.
21 Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.
22 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
23 Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.
24 Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.
25 Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.
26 Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
27 Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.
28 Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.