1 Ya RAB, duamı işit, 2 Yakarışım sana erişsin.
2 Sıkıntılı günümde yüzünü benden gizleme, 2 Kulak ver sesime, 2 Seslenince yanıt ver bana hemen.
3 Çünkü günlerim duman gibi yok oluyor, 2 Kemiklerim ateş gibi yanıyor.
4 Yüreğim kırgın yemiş ot gibi kurudu, 2 Ekmek yemeyi bile unuttum.
5 Bir deri bir kemiğe döndüm 2 Acı acı inlemekten.
6 Issız yerlerdeki ishakkuşunu andırıyorum, 2 Viranelerdeki kukumav gibiyim.
7 Gözüme uyku girmiyor, 2 Damda yalnız kalmış bir kuş gibiyim.
8 Düşmanlarım bütün gün bana hakaret ediyor, 2 Bana dil uzatanlar adımı lanet için kullanıyor.
9 Kızıp öfkelendiğin için 2 Külü ekmek gibi yiyor, 2 İçeceğime gözyaşı katıyorum. 2 Beni kaldırıp bir yana attın.
11 Günlerim akşam uzayan gölge gibi yitmekte, 2 Ot gibi sararmaktayım.
12 Ama sen, sonsuza dek tahtında oturursun, ya RAB, 2 Ünün kuşaklar boyu sürer.
13 Kalkıp Siyona sevecenlik göstereceksin, 2 Çünkü onu kayırmanın zamanıdır, beklenen zaman geldi.
14 Kulların onun taşlarından hoşlanır, 2 Tozunu bile severler.
15 Uluslar RABbin adından, 2 Yeryüzü kralları görkeminden korkacak.
16 Çünkü RAB Siyonu yeniden kuracak, 2 Görkem içinde görünecek.
17 Yoksulların duasına kulak verecek, 2 Yalvarışlarını asla hor görmeyecek.
18 Bunlar gelecek kuşak için yazılsın, 2 Öyle ki, henüz doğmamış insanlar 2 RABbe övgüler sunsun.
19 RAB yücelerdeki kutsal katından aşağı baktı, 2 Göklerden yeryüzünü gözetledi,
20 Tutsakların iniltisini duymak, 2 Ölüm mahkûmlarını kurtarmak için.
21 Böylece halklar ve krallıklar 2 RABbe tapınmak için toplanınca, 2 Onun adı Siyonda, 2 Övgüsü Yeruşalimde duyurulacak.
23 RAB gücümü kırdı yaşam yolunda, 2 Ömrümü kısalttı.
24 ‹‹Ey Tanrım, ömrümün ortasında canımı alma!›› dedim. 2 ‹‹Senin yılların kuşaklar boyu sürer!
25 ‹‹Çok önceden attın dünyanın temellerini, 2 Gökler de senin ellerinin yapıtıdır.
26 Onlar yok olacak, ama sen kalıcısın. 2 Hepsi bir giysi gibi eskiyecek. 2 Onları bir kaftan gibi değiştireceksin, 2 Geçip gidecekler.
27 Ama sen hep aynısın, 2 Yılların tükenmeyecek.
28 Gözetiminde yaşayacak kullarının çocukları, 2 Senin önünde duracak soyları.››
1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.
2 (H102:3) Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
3 (H102:4) Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.
4 (H102:5) Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.
5 (H102:6) Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.
6 (H102:7) Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.
7 (H102:8) Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.
8 (H102:9) Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.
9 (H102:10) Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä
10 (H102:11) sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.
11 (H102:12) Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.
12 (H102:13) Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.
13 (H102:14) Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.
14 (H102:15) Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.
15 (H102:16) Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,
16 (H102:17) kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,
17 (H102:18) kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
18 (H102:19) Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,
19 (H102:20) että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
20 (H102:21) kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
21 (H102:22) jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
22 (H102:23) kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.
23 (H102:24) Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.
24 (H102:25) Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.
25 (H102:26) Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.
26 (H102:27) Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.
27 (H102:28) Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.
28 (H102:29) Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.