1 Because of Zion I will not keep quiet, and because of Jerusalem I will take no rest, till her righteousness goes out like the shining of the sun, and her salvation like a burning light.
2 And the nations will see your righteousness, and all kings your glory: and you will have a new name, given by the mouth of the Lord.
3 And you will be a fair crown in the hand of the Lord, and a king's head-dress in the hand of your God.
4 You will not now be named, She who is given up; and your land will no longer be named, The waste land: but you will have the name, My pleasure is in her, and your land will be named, Married: for the Lord has pleasure in you, and your land will be married.
5 For as a young man takes a virgin for his wife, so will your maker be married to you: and as a husband has joy in his bride, so will the Lord your God be glad over you.
6 I have put watchmen on your walls, O Jerusalem; they will not keep quiet day or night: you who are the Lord's recorders, take no rest,
7 And give him no rest, till he puts Jerusalem in her place to be praised in the earth.
8 The Lord has taken an oath by his right hand, and by the arm of his strength, Truly, I will no longer give your grain to be food for your haters; and men of strange countries will not take the wine for which your work has been done:
9 But those who have got in the grain will have it for their food, and will give praise to the Lord; and those who have got in the grapes will take the wine of them in the open places of my holy house.
10 Go through, go through the doors; make ready the way of the people; let the highway be lifted up; let the stones be taken away; let a flag be lifted up over the peoples.
11 The Lord has sent out word to the end of the earth, Say to the daughter of Zion, See, your saviour comes; those whom he has made free are with him, and those to whom he has given salvation go before him.
12 And they will be named, The holy people, Those whose cause has been taken up by the Lord: and you will be named, Desired, A town not given up.
1 Siionin tähden minun on puhuttava, Jerusalemin takia en voi vaieta, ennen kuin oikeus nousee siellä kuin aurinko ja pelastus kuin leimuava soihtu,
2 ennen kuin kansat näkevät sinun vanhurskautesi ja kuninkaat sinun kirkkautesi. Sinä saat uuden nimen, jonka Herra itse lausuu julki,
3 ja sinä olet oleva kaunis kruunu Herran kädessä, kuninkaallinen seppele Jumalan huomassa.
4 Ei sinun nimesi enää ole Hylätty eikä maasi nimi Hedelmätön, vaan sinun nimesi on oleva Rakastettuni ja maasi nimi Puolisoni, sillä Herra rakastaa sinua ja ottaa sinun maasi puolisokseen.
5 Niin kuin nuorukainen ottaa neidon vaimokseen, niin sinun lapsesi ottavat sinut omakseen, niin kuin sulhanen iloitsee morsiamestaan, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.
6 Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijoita. Hetkeksikään he eivät saa herpaantua, eivät päivällä eivätkä yöllä. -- Te, jotka huudatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa!
7 Älkää suoko lepoa hänelle, ennen kuin hän rakentaa ennalleen Jerusalemin ja tekee siitä ylistyksen aiheen koko maailmalle!
8 Oikean kätensä, vahvan käsivartensa kautta Herra on vannonut: -- Sinun viljaasi minä en enää anna vihollistesi ruoaksi, eivätkä muukalaiset enää juo sinun viiniäsi, josta sinä olet vaivan nähnyt,
9 vaan ne, jotka viljan korjaavat, sen myös syövät ylistäen Herraa, ja ne, jotka kokoavat rypäleet, ne myös juovat viinin minun pyhäkköni esipihoissa.
10 Lähtekää, menkää ulos porteista, valmistakaa tie kansalle, valmistakaa, tasoittakaa valtatie, raivatkaa pois kivet, kohottakaa lippu merkiksi kansoille!
11 Maailman ääriin saakka Herra on kuuluttanut: -- Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastajasi saapuu, hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut.
12 Heitä kutsutaan nimellä Pyhä kansa, Herran lunastamat, ja sinua nimellä Kaivattu kaupunki, Kaupunki, jota ei hylätä.