1 I am the man who has seen trouble by the rod of his wrath.
2 By him I have been made to go in the dark where there is no light.
3 Truly against me his hand has been turned again and again all the day.
4 My flesh and my skin have been used up by him and my bones broken.
5 He has put up a wall against me, shutting me in with bitter sorrow.
6 He has kept me in dark places, like those who have been long dead.
7 He has put a wall round me, so that I am not able to go out; he has made great the weight of my chain.
8 Even when I send up a cry for help, he keeps my prayer shut out.
9 He has put up a wall of cut stones about my ways, he has made my roads twisted.
10 He is like a bear waiting for me, like a lion in secret places.
11 By him my ways have been turned on one side and I have been pulled in bits; he has made me waste.
12 With his bow bent, he has made me the mark for his arrows.
13 He has let loose his arrows into the inmost parts of my body.
14 I have become the sport of all the peoples; I am their song all the day.
15 He has made my life nothing but pain, he has given me the bitter root in full measure.
16 By him my teeth have been broken with crushed stones, and I am bent low in the dust.
17 My soul is sent far away from peace, I have no more memory of good.
18 And I said, My strength is cut off, and my hope from the Lord.
19 Keep in mind my trouble and my wandering, the bitter root and the poison.
20 My soul still keeps the memory of them; and is bent down in me.
21 This I keep in mind, and because of this I have hope.
22 It is through the Lord's love that we have not come to destruction, because his mercies have no limit.
23 They are new every morning; great is your good faith.
24 I said to myself, The Lord is my heritage; and because of this I will have hope in him.
25 The Lord is good to those who are waiting for him, to the soul which is looking for him.
26 It is good to go on hoping and quietly waiting for the salvation of the Lord.
27 It is good for a man to undergo the yoke when he is young.
28 Let him be seated by himself, saying nothing, because he has put it on him.
29 Let him put his mouth in the dust, if by chance there may be hope.
30 Let his face be turned to him who gives him blows; let him be full of shame.
31 For the Lord does not give a man up for ever.
32 For though he sends grief, still he will have pity in the full measure of his love.
33 For he has no pleasure in troubling and causing grief to the children of men.
34 In a man's crushing under his feet all the prisoners of the earth,
35 In his turning away the right of a man before the face of the Most High.
36 In his doing wrong to a man in his cause, the Lord has no pleasure.
37 Who is able to say a thing, and give effect to it, if it has not been ordered by the Lord?
38 Do not evil and good come from the mouth of the Most High?
39 What protest may a living man make, even a man about the punishment of his sin?
40 Let us make search and put our ways to the test, turning again to the Lord;
41 Lifting up our hearts with our hands to God in the heavens.
42 We have done wrong and gone against your law; we have not had your forgiveness.
43 Covering yourself with wrath you have gone after us, cutting us off without pity;
44 Covering yourself with a cloud, so that prayer may not get through.
45 You have made us like waste and that for which there is no use, among the peoples.
46 The mouths of all our haters are open wide against us.
47 Fear and deep waters have come on us, wasting and destruction.
48 Rivers of water are running down from my eyes, for the destruction of the daughter of my people.
49 My eyes are streaming without stopping, they have no rest,
50 Till the Lord's eye is turned on me, till he sees my trouble from heaven.
51 The Lord is unkind to my soul, more than all the daughters of my town.
52 They who are against me without cause have gone hard after me as if I was a bird;
53 They have put an end to my life in the prison, stoning me with stones.
54 Waters were flowing over my head; I said, I am cut off.
55 I was making prayer to your name, O Lord, out of the lowest prison.
56 My voice came to you; let not your ear be shut to my breathing, to my cry.
57 You came near in the day when I made my prayer to you: you said, Have no fear.
58 O Lord, you have taken up the cause of my soul, you have made my life safe.
59 O Lord, you have seen my wrong; be judge in my cause.
60 You have seen all the evil rewards they have sent on me, and all their designs against me.
61 Their bitter words have come to your ears, O Lord, and all their designs against me;
62 The lips of those who came up against me, and their thoughts against me all the day.
63 Take note of them when they are seated, and when they get up; I am their song.
64 You will give them their reward, O Lord, answering to the work of their hands.
65 You will let their hearts be covered over with your curse on them.
66 You will go after them in wrath, and put an end to them from under the heavens of the Lord.
1 Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt, Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla.
2 Hän kuljetti minua, hän vei minut pimeään, pilkkopimeään.
3 Hän on nostanut kätensä minua vastaan päivä päivältä yhä uudelleen.
4 Hän repi rikki ihoni, raateli lihani, murskasi kaikki luuni.
5 Hän rakensi varustuksia minua vastaan, ympäröi minut tuskan muurilla.
6 Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan, kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon.
7 Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon, hän pani minulle painavat kahleet.
8 Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani.
9 Hän tukki tieni kivenjärkäleillä, antoi minun kulkea harhaan.
10 Hän väijyi minua kuin karhu, kuin leijona piilopaikassaan.
11 Hän eksytti minut tieltä, raateli minut, jätti hylättynä makaamaan.
12 Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa minua kohti.
13 Hän ampui minuun viinensä nuolet, lävisti rintani.
14 Minusta tuli kaiken kansan pilkka, ainainen ivan aihe.
15 Hän syötti minulle katkeria yrttejä, juotti karvasta juomaa.
16 Hän polki minut maan tomuun, pani hampaani jauhamaan soraa.
17 Minä kadotin onneni päivät, unohdin, millaista on elää rauhassa.
19 Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.
20 Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni.
21 Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä:
22 Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.
23 Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.
25 Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii.
26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.
27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28 Istukoon hän yksin ja vaietkoon, kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,
29 painakoon suunsa tomuun -- ehkä on toivoa vielä.
30 Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti ja ottakoon vastaan pilkan.
31 Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi.
32 Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa.
33 Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä.
34 Kun kaikki vangiksi otetut murskataan jalkojen alle,
35 kun ihmisen oikeus vääristetään Korkeimman silmien edessä,
36 kun langetetaan väärä tuomio -- eikö Herra sitä näe?
37 Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo?
38 Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä?
39 Mitä syytä eloon jääneellä on valittaa? Hän kärsii syntiensä tähden.
40 Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo.
41 Kohottakaamme nyt kätemme, kohottakaamme sydämemme taivasta kohti, Jumalan luo.
42 Me olemme tehneet syntiä, kapinoineet sinua vastaan. Sinä et ole antanut anteeksi.
43 Sinä verhouduit vihaan ja vainosit meitä, surmasit säälimättä.
44 Sinä kätkeydyit pilveen, sen läpi ei rukous pääse.
45 Roskatunkioksi sinä teit meidät kaikkien kansojen keskelle.
46 Nyt kaikki vihollisemme irvistelevät meille.
47 Edessämme oli kauhu ja hauta, tuho kohtasi meidät.
48 Kyyneleet tulvivat silmistäni rakkaan kansani tuhon tähden.
49 Silmäni vuotavat lakkaamatta. Itkuni ei taukoa,
50 ennen kuin Herra katsoo taivaastaan ja näkee murheeni.
51 Kun katselen kaupunkini tytärten tuskaa, sieluuni koskee.
52 Viholliseni pyydystivät minua kuin lintua, kiihkeästi, ilman syytä.
53 He syöksivät minut elävänä kuoppaan, he kivittivät minua.
54 Kauhu tulvi pääni yli, minä ajattelin: loppuni on tullut.
55 Herra, kuopan syvyydestä minä huudan sinun nimeäsi.
56 Kuule ääneni! Älä sulje korviasi, kun anon apua ja pelastusta.
58 Herra, sinä ajat minun asiaani, sinä lunastat minut.
59 Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra. Hanki minulle oikeus.
60 Sinä näet vihollisteni kostonhimon, kaikki heidän juonensa.
61 Herra, sinä kuulet, kun he herjaavat minua, näet heidän juonensa.
62 Vastustajani ivaavat minua, puhuvat pahaa kaiket päivät.
63 Katso heitä: missä ikinä he istuvat tai seisovat, he laulavat pilkkalauluja minusta.
64 Herra, rankaise heitä heidän tekojensa mukaan.
65 Sokaise heidän järkensä, kiroa heidät.
66 Aja heitä takaa vihassasi, Herra, hävitä heidät taivaasi alta.