1 Of David. O Lord, be on my side against those who are judging me; be at war with those who make war against me.
2 Be a breastplate to me, and give me your help.
3 Take up your spear and keep back my attackers; say to my soul, I am your salvation.
4 Let them be overcome and put to shame who make attempts to take my soul; let those who would do me damage be turned back and made foolish.
5 Let them be like dust from the grain before the wind; let the angel of the Lord send them in flight.
6 Let their way be dark and full of danger; let them be troubled by the angel of the Lord.
7 For without cause they have put a net ready for me secretly, in which to take my soul.
8 Let destruction come on them without their knowledge; let them be taken themselves in their secret nets, falling into the same destruction.
9 And my soul will have joy in the Lord; it will be glad in his salvation.
10 All my bones will say, Lord, who is like you? The saviour of the poor man from the hands of the strong, of him who is poor and in need from him who takes his goods.
11 False witnesses got up: they put questions to me about crimes of which I had no knowledge.
12 They gave me back evil for good, troubling my soul.
13 But as for me, when they were ill I put on the clothing of sorrow: I went without food and was sad, and my prayer came back again to my heart.
14 My behaviour was as if it had been my friend or my brother: I was bent low in grief like one whose mother is dead.
15 But they took pleasure in my trouble, and came together, yes, low persons came together against me without my knowledge; they never came to an end of wounding me.
16 Like men of deceit they put me to shame; the voice of their wrath was loud against me.
17 Lord, how long will you be looking on? take my soul from their destruction, my life from the lions.
18 I will give you praise in the great meeting; I will give you honour among a strong people.
19 Do not let my haters be glad over me falsely; let not those who are against me without cause make sport of me.
20 For they do not say words of peace; in their deceit they are designing evil things against the quiet ones in the land.
21 Their mouths were open wide against me, and they said, Aha, aha, our eyes have seen it.
22 You have seen this, O Lord; be not unmoved: O Lord, be not far from me.
23 Be awake, O Lord, be moved to take up my cause, my God and my Lord.
24 Be my judge, O Lord my God, in your righteousness; do not let them be glad over me.
25 Let them not say in their hearts, So we will have it: let them not say, We have put an end to him.
26 Let all those who take pleasure in my troubles be shamed and come to nothing: let those who are lifted up against me be covered with shame and have no honour.
27 Let those who are on my side give cries of joy; let them ever say, The Lord be praised, for he has pleasure in the peace of his servant.
28 And my tongue will be talking of your righteousness and of your praise all the day.
1 Daavidin psalmi. Herra, tuomitse ne, jotka ovat vetäneet minut tuomiolle! Taistele niitä vastaan, jotka minua vastaan taistelevat.
2 Tartu aseisiin, ota kilpi, tule avukseni!
3 Tempaa käteesi keihäs, käy vihollisiani kohti. Kuule pyyntöni, auta minua!
4 Pilkka ja häpeä niille, jotka tavoittelevat henkeäni! Perääntykööt lyötyinä kaikki, jotka punovat juonia pääni menoksi.
5 Hajota heidät kuin akanat tuuleen -- Herran enkeli ajakoon heidät pois.
6 Tee heidän tiestään pimeä ja liukas -- Herran enkeli ajakoon heitä takaa.
7 Syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, kaivaneet tielleni pyydyskuopan.
8 Yllättäköön heidät perikato, tarttukoot he itse verkkoon, jonka virittivät, suistukoot siihen omaksi tuhokseen!
9 Mutta minä saan riemuita Herrasta, iloita hänen avustaan.
10 Minä tunnen sydänjuuriani myöten: ei ole ketään sinun kaltaistasi, Herra! Köyhän ja avuttoman sinä vapautat sortajan vallasta, heikon sinä pelastat väkevän kädestä.
11 Väärät todistajat astuvat esiin. Minulta kysytään asioita, joista en tiedä mitään.
12 He palkitsevat hyvän pahalla, minä olen yksin.
13 Silloin kun joku heistä sairastui, minä pukeuduin karkeaan kankaaseen, paastosin ankarasti, rukoilin hartaasti,
14 niin kuin ystäväni, niin kuin veljeni puolesta. Pää kumarassa, ylläni suruvaate minä kuljin niin kuin se, joka suree omaa äitiään.
15 Mutta kun minun kävi huonosti, he kerääntyivät ympärilleni ilkkumaan, minun ympärilleni, nuo kelvottomat. He pilkkasivat minua lakkaamatta, enkä tiedä, miksi.
16 Kun horjuin, he ivasivat minua, irvistelivät minulle päin kasvoja.
17 Herra, kuinka kauan aiot katsella tätä? Päästä minut heidän hampaistaan, pelasta ainoa henkeni noilta pedoilta!
18 Silloin saan kiittää sinua suuressa joukossa, ylistää sinua juhlakansan keskellä.
19 Älä anna vihollisteni ilkkua minulle ja iskeä toisilleen silmää! Syyttä he vihaavat minua.
20 Heidän puheensa eivät rakenna rauhaa, he punovat juonia maan hiljaisia vastaan.
22 Herra, sinä olet nähnyt kaiken tämän, älä enää ole vaiti! Herra, älä ole kaukana.
23 Nouse valvomaan minun oikeuttani! Herra, Jumalani, puolusta asiaani.
24 Herra, sinä oikeamielinen Jumala, hanki minulle oikeutta! Älä suo vihamiehilleni sitä iloa, että joudun tappiolle.
26 Pilkka ja häpeä niille, jotka iloitsevat onnettomuudestani! Peittäköön häpeä ja pettymys kaikki ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.
28 Minun suuni julistaa sinun uskollisuuttasi, ylistää sinua päivästä päivään.