1 Would that ye would bear with me {in} a little folly; but indeed bear with me.
2 For I am jealous as to you with a jealousy {which is} of God; for I have espoused you unto one man, to present {you} a chaste virgin to Christ.
3 But I fear lest by any means, as the serpent deceived Eve by his craft, {so} your thoughts should be corrupted from simplicity as to the Christ.
4 For if indeed he that comes preaches another Jesus, whom we have not preached, or ye get a different Spirit, which ye have not got, or a different glad tidings, which ye have not received, ye might well bear with {it}.
5 For I reckon that in nothing I am behind those who are in surpassing degree apostles.
6 But if {I am} a simple person in speech, yet not in knowledge, but in everything making {the truth} manifest in all things to you.
7 Have I committed sin, abasing myself in order that *ye* might be exalted, because I gratuitously announced to you the glad tidings of God?
8 I spoiled other assemblies, receiving hire for ministry towards you.
9 And being present with you and lacking, I did not lazily burden any one, (for the brethren who came from Macedonia supplied what I lacked,) and in everything I kept myself from being a burden to you, and will keep myself.
10 {The} truth of Christ is in me that this boasting shall not be stopped as to me in the regions of Achaia.
11 Why? because I do not love you? God knows.
12 But what I do, I will also do, that I may cut off the opportunity of those wishing {for} an opportunity, that wherein they boast they may be found even as we.
13 For such {are} false apostles, deceitful workers, transforming themselves into apostles of Christ.
14 And {it is} not wonderful, for Satan himself transforms himself into an angel of light.
15 It is no great thing therefore if his ministers also transform themselves as ministers of righteousness; whose end shall be according to their works.
16 Again I say, Let not any one think me to be a fool; but if otherwise, receive me then even as a fool, that *I* also may boast myself some little.
17 What I speak I do not speak according to {the} Lord, but as in folly, in this confidence of boasting.
18 Since many boast according to flesh, *I* also will boast.
19 For ye bear fools readily, being wise.
20 For ye bear if any one bring you into bondage, if any one devour {you}, if any one get {your money}, if any one exalt himself, if any one beat you on the face.
21 I speak as to dishonour, as though *we* had been weak; but wherein any one is daring, (I speak in folly,) *I* also am daring.
22 Are they Hebrews? *I* also. Are they Israelites? *I* also. Are they seed of Abraham? *I* also.
23 Are they ministers of Christ? (I speak as being beside myself) *I* above measure {so}; in labours exceedingly abundant, in stripes to excess, in prisons exceedingly abundant, in deaths oft.
24 From the Jews five times have I received forty {stripes}, save one.
25 Thrice have I been scourged, once I have been stoned, three times I have suffered shipwreck, a night and day I passed in the deep:
26 in journeyings often, in perils of rivers, in perils of robbers, in perils from {my own} race, in perils from {the} nations, in perils in {the} city, in perils in {the} desert, in perils on {the} sea, in perils among false brethren;
27 in labour and toil, in watchings often, in hunger and thirst, in fastings often, in cold and nakedness.
28 Besides those things that are without, the crowd {of cares} pressing on me daily, the burden of all the assemblies.
29 Who is weak, and I am not weak? Who is stumbled, and I burn not?
30 If it is needful to boast, I will boast in the things which concern my infirmity.
31 The God and Father of the Lord Jesus knows-he who is blessed for ever-that I do not lie.
32 In Damascus the ethnarch of Aretas the king kept the city of the Damascenes shut up, wishing to take me;
33 and through a window in a basket I was let down by the wall, and escaped his hands.
1 Jospa kärsisitte minulta hiukan mielettömyyttäkin! Ja kyllähän te minua kärsittekin.
2 Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.
3 Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.
4 Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.
5 Mutta minä en katso itseäni missään suhteessa noita isoisia apostoleja huonommaksi.
6 Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa; olemmehan tuoneet sen teille kaikin tavoin ilmi kaikissa asioissa.
7 Vai olenko tehnyt syntiä siinä, että-alentaessani itseni, jotta te ylenisitte-olen ilmaiseksi julistanut teille Jumalan evankeliumia?
8 Muita seurakuntia minä riistin, ottaessani heiltä palkkaa palvellakseni teitä. Kun olin teidän luonanne ja kärsin puutetta, en rasittanut ketään.
9 Sillä mitä minulta puuttui, sen täyttivät veljet, jotka tulivat Makedoniasta; ja kaikessa minä varoin olemasta teille rasitukseksi, ja olen vastakin varova.
10 Niin totta kuin Kristuksen totuus on minussa, ei tätä kerskausta minulta riistetä Akaian maanäärissä.
11 Minkätähden? Senkötähden, etten muka rakasta teitä? Jumala tietää sen.
12 Mutta mitä minä teen, sen olen vastakin tekevä, riistääkseni aiheen niiltä, jotka aihetta etsivät, että heidät siinä, missä kerskaavat, havaittaisiin samankaltaisiksi kuin mekin.
13 Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.
14 Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.
15 Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.
16 Vielä minä sanon: älköön kukaan luulko minua mielettömäksi; mutta vaikka olisinkin, ottakaa minut mieletönnäkin vastaan, että minäkin saisin hiukan kerskata.
17 Mitä nyt puhun, kun näin suurella luottamuksella kerskaan, sitä en puhu Herran mielen mukaan, vaan niinkuin mieletön.
18 Koska niin monet kerskaavat lihan mukaan, niin kerskaan minäkin.
19 Tehän hyvin suvaitsette mielettömiä, kun itse olette niin mieleviä.
20 Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin.
21 Häpeäkseni sanon: tähän me kyllä olemme olleet liian heikkoja. Mutta minkä joku toinen uskaltaa-puhun kuin mieletön-sen uskallan minäkin.
22 He ovat hebrealaisia; minä myös. He ovat israelilaisia; minä myös. He ovat Aabrahamin siementä; minä myös.
23 He ovat Kristuksen palvelijoita-puhun kuin mieltä vailla-minä vielä enemmän. Olen nähnyt vaivaa enemmän, olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa.
24 Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille;
25 kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut;
26 olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä;
27 ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta.
28 Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.
29 Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?
30 Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani.
31 Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ylistetty iankaikkisesti, tietää, etten valhettele.
32 Damaskossa kuningas Aretaan käskynhaltija vartioi damaskolaisten kaupunkia ottaaksensa minut kiinni,
33 ja muurin ikkuna-aukosta minut laskettiin korissa maahan, ja niin minä pääsin hänen käsistänsä.