1 And David spoke to Jehovah the words of this song in the day that Jehovah had delivered him out of the hand of all his enemies, and out of the hand of Saul.
2 And he said, Jehovah is my rock, and my fortress, and my deliverer;
3 God is my rock, in him will I trust-My shield, and the horn of my salvation, My high tower, and my refuge, My saviour: thou wilt save me from violence.
4 I will call upon Jehovah, who is to be praised; So shall I be saved from mine enemies.
5 For the waves of death encompassed me, Torrents of Belial made me afraid.
6 The bands of Sheol surrounded me; The cords of death encountered me;
7 In my distress I called upon Jehovah, And I cried to my God; And he heard my voice out of his temple, And my cry {came} into his ears.
8 Then the earth shook, and quaked; The foundations of the heavens trembled And shook because he was wroth.
9 There went up a smoke out of his nostrils, And fire out of his mouth devoured: Coals burned forth from it.
10 And he bowed the heavens, and came down; And darkness was under his feet.
11 And he rode upon a cherub, and did fly; And he was seen upon the wings of the wind.
12 And he made darkness round about him a tent, Gatherings of waters, thick clouds of the skies.
13 From the brightness before him Burned forth coals of fire.
14 Jehovah thundered from the heavens, And the Most High uttered his voice.
15 And he sent arrows, and scattered {mine enemies}; Lightning, and discomfited them.
16 And the beds of the sea were seen, The foundations of the world were uncovered At the rebuke of Jehovah, At the blast of the breath of his nostrils.
17 He reached forth from above, he took me, He drew me out of great waters;
18 He delivered me from my strong enemy, From them that hated me; For they were mightier than I.
19 They encountered me in the day of my calamity; But Jehovah was my stay.
20 And he brought me forth into a large place; He delivered me, because he delighted in me.
21 Jehovah hath rewarded me according to my righteousness, According to the cleanness of my hands hath he recompensed me.
22 For I have kept the ways of Jehovah, And have not wickedly departed from my God.
23 For all his ordinances were before me, And his statutes, I did not depart from them,
24 And I was upright before him, And kept myself from mine iniquity.
25 And Jehovah hath recompensed me according to my righteousness, According to my cleanness in his sight.
26 With the gracious thou dost shew thyself gracious; With the upright man thou dost shew thyself upright;
27 With the pure thou dost shew thyself pure; And with the perverse thou dost shew thyself contrary.
28 And the afflicted people thou dost save; And thine eyes are upon the haughty, {whom} thou bringest down.
29 For thou art my lamp, Jehovah; And Jehovah enlighteneth my darkness.
30 For by thee I have run through a troop; By my God have I leaped over a wall.
31 As for *God, his way is perfect; The word of Jehovah is tried: He is a shield to all that trust in him.
32 For who is *God, save Jehovah? And who is a rock, save our God?
33 *God is my strong fortress, And he maketh my way perfectly smooth.
34 He maketh my feet like hinds' {feet}, And setteth me upon my high places.
35 He teacheth my hands to war, And mine arms bend a bow of brass.
36 And thou didst give me the shield of thy salvation, And thy condescending gentleness hath made me great.
37 Thou enlargedst my steps under me; And mine ankles did not slip.
38 I pursued mine enemies, and destroyed them, And I turned not again till they were consumed.
39 And I have consumed them and have crushed them, and they rose not again; Yea, they fell under my feet.
40 And thou girdedst me with strength to battle: Thou didst subdue under me those that rose up against me.
41 And mine enemies didst thou make to turn their backs unto me, And those that hated me I destroyed.
42 They looked, and there was none to save-Unto Jehovah, and he answered them not.
43 And I did beat them small as the dust of the earth, I trod them as the mire of the streets; I stamped upon them.
44 And thou hast delivered me from the strivings of my people, Thou hast kept me to be head of the nations: A people I knew not doth serve me:
45 Strangers come cringing unto me: At the hearing of the ear, they obey me.
46 Strangers have faded away, And they come trembling forth from their close places.
47 Jehovah liveth; and blessed be my rock; And exalted be the God, the rock of my salvation,
48 The *God who hath avenged me, And hath brought the peoples under me.
49 He brought me forth from mine enemies: Yea, thou hast lifted me up above them that rose up against me; From the man of violence hast thou delivered me.
50 Therefore will I give thanks to thee, Jehovah, among the nations, And will sing psalms to thy name.
51 {It is he} who giveth great deliverances to his king, And sheweth loving-kindness to his anointed, To David, and to his seed for evermore.
1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
6 Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;