1 But after the tumult had ceased, Paul having called the disciples to {him} and embraced {them}, went away to go to Macedonia.
2 And having passed through those parts, and having exhorted them with much discourse, he came to Greece.
3 And having spent three months {there}, a treacherous plot against him having been set on foot by the Jews, as he was going to sail to Syria, {the} resolution was adopted of returning through Macedonia.
4 And there accompanied him as far as Asia, Sopater {son} of Pyrrhus, a Berean; and of Thessalonians, Aristarchus and Secundus, and Gaius and Timotheus of Derbe, and of Asia, Tychicus and Trophimus.
5 These going before waited for us in Troas;
6 but we sailed away from Philippi after the days of unleavened bread, and we came to them to Troas in five days, where we spent seven days.
7 And the first day of the week, we being assembled to break bread, Paul discoursed to them, about to depart on the morrow. And he prolonged the discourse till midnight.
8 And there were many lights in the upper room where we were assembled.
9 And a certain youth, by name Eutychus, sitting at the window-opening, overpowered by deep sleep, while Paul discoursed very much at length, having been overpowered by the sleep, fell from the third story down to the bottom, and was taken up dead.
10 But Paul descending fell upon him, and enfolding {him} {in his arms}, said, Be not troubled, for his life is in him.
11 And having gone up, and having broken the bread, and eaten, and having long spoken until daybreak, so he went away.
12 And they brought {away} the boy alive, and were no little comforted.
13 And we, having gone before on board ship, sailed off to Assos, going to take in Paul there; for so he had directed, he himself being about to go on foot.
14 And when he met with us at Assos, having taken him on board, we came to Mitylene;
15 and having sailed thence, on the morrow arrived opposite Chios, and the next day put in at Samos; and having stayed at Trogyllium, the next day we came to Miletus:
16 for Paul thought it desirable to sail by Ephesus, so that he might not be made to spend time in Asia; for he hastened, if it was possible for him, to be the day of Pentecost at Jerusalem.
17 But from Miletus having sent to Ephesus, he called over {to him} the elders of the assembly.
18 And when they were come to him, he said to them, *Ye* know how I was with you all the time from the first day that I arrived in Asia,
19 serving the Lord with all lowliness, and tears, and temptations, which happened to me through the plots of the Jews;
20 how I held back nothing of what is profitable, so as not to announce {it} to you, and to teach you publicly and in every house,
21 testifying to both Jews and Greeks repentance towards God, and faith towards our Lord Jesus Christ.
22 And now, behold, bound in my spirit *I* go to Jerusalem, not knowing what things shall happen to me in it;
23 only that the Holy Spirit testifies to me in every city, saying that bonds and tribulations await me.
24 But I make no account of {my} life {as} dear to myself, so that I finish my course, and the ministry which I have received of the Lord Jesus, to testify the glad tidings of the grace of God.
25 And now, behold, I know that ye all, among whom I have gone about preaching the kingdom {of God}, shall see my face no more.
26 Wherefore I witness to you this day, that I am clean from the blood of all,
27 for I have not shrunk from announcing to you all the counsel of God.
28 Take heed therefore to yourselves, and to all the flock, wherein the Holy Spirit has set you as overseers, to shepherd the assembly of God, which he has purchased with the blood of his own.
29 {For} *I* know {this,} that there will come in amongst you after my departure grievous wolves, not sparing the flock;
30 and from among your own selves shall rise up men speaking perverted things to draw away the disciples after them.
31 Wherefore watch, remembering that for three years, night and day, I ceased not admonishing each one {of you} with tears.
32 And now I commit you to God, and to the word of his grace, which is able to build {you} up and give {to you} an inheritance among all the sanctified.
33 I have coveted {the} silver or gold or clothing of no one.
34 Yourselves know that these hands have ministered to my wants, and to those who were with me.
35 I have shewed you all things, that thus labouring {we} ought to come in aid of the weak, and to remember the words of the Lord Jesus, that he himself said, It is more blessed to give than to receive.
36 And having said these things, he knelt down and prayed with them all.
37 And they all wept sore; and falling upon the neck of Paul they ardently kissed him,
38 specially pained by the word which he had said, that they would no more see his face. And they went down with him to the ship.
1 Kun meteli oli asettunut, kutsui Paavali opetuslapset luoksensa; ja rohkaistuaan heitä hän jätti heidät hyvästi ja lähti matkustamaan Makedoniaan.
2 Ja kuljettuaan niiden paikkakuntien läpi ja puhuttuaan siellä monta kehoituksen sanaa hän tuli Kreikkaan.
3 Siellä hän oleskeli kolme kuukautta. Ja kun juutalaiset olivat tehneet häntä vastaan salahankkeen hänen aikoessaan lähteä meritse Syyriaan, päätti hän tehdä paluumatkansa Makedonian kautta.
4 Ja häntä seurasivat berealainen Soopater, Pyrruksen poika, ja tessalonikalaisista Aristarkus ja Sekundus, derbeläinen Gaius, Timoteus sekä aasialaiset Tykikus ja Trofimus.
5 Nämä menivät edeltä ja odottivat meitä Trooaassa;
6 mutta me purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä ja tulimme viidentenä päivänä heidän luoksensa Trooaaseen ja viivyimme siellä seitsemän päivää.
7 Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.
8 Ja monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa me olimme koolla.
9 Niin eräs nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui ikkunalla, ja kun Paavalin puhe kesti niin kauan, vaipui hän sikeään uneen ja putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta maahan; ja hänet nostettiin ylös kuolleena.
11 Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui kauan heidän kanssansa, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle.
12 Ja he veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi.
13 Mutta me menimme edeltäpäin ja astuimme laivaan ja purjehdimme Assoon. Sieltä aioimme ottaa Paavalin laivaan, sillä hän oli niin määrännyt, aikoen itse kulkea maitse.
14 Ja kun hän yhtyi meihin Assossa, otimme hänet laivaan ja kuljimme Mityleneen.
15 Sieltä me purjehdimme ja saavuimme toisena päivänä Kion kohdalle; seuraavana päivänä laskimme Samoon ja tulimme sen jälkeisenä päivänä Miletoon.
16 Sillä Paavali oli päättänyt purjehtia Efeson ohitse, ettei häneltä kuluisi aikaa Aasiassa; sillä hän kiiruhti joutuakseen, jos suinkin mahdollista, helluntaiksi Jerusalemiin.
17 Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat.
19 kuinka minä olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja kyynelillä, koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden tähden;
20 kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta,
21 vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.
22 Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa.
23 Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat.
24 En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.
25 Ja nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa minä olen vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa.
26 Sentähden minä todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen.
27 Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.
28 Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.
29 Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,
30 ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.
31 Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.
32 Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.
33 En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita;
34 te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet.
36 Ja tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili kaikkien heidän kanssansa.
37 Ja he ratkesivat kaikki haikeasti itkemään ja lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä,
38 ja enimmän suretti heitä se sana, jonka hän oli sanonut, etteivät he enää saisi nähdä hänen kasvojansa. Ja he saattoivat hänet laivaan.