1 But a certain man, Ananias by name, with Sapphira his wife, sold a possession,
2 and put aside for himself part of the price, {his} wife also being privy to it; and having brought a certain part, laid it at the feet of the apostles.
3 But Peter said, Ananias, why has Satan filled thy heart that thou shouldest lie to the Holy Spirit, and put aside for thyself a part of the price of the estate?
4 While it remained did it not remain to *thee*? and sold, was {it not} in thine own power? Why is it that thou hast purposed this thing in thine heart? Thou hast not lied to men, but to God.
5 And Ananias, hearing these words, fell down and expired. And great fear came upon all who heard {it}.
6 And the young men, rising up, swathed him up for burial, and having carried him out, buried him.
7 And it came to pass about three hours afterwards, that his wife, not knowing what had happened, came in.
8 And Peter answered her, Tell me if ye gave the estate for so much? And she said, Yes, for so much.
9 And Peter said to her, Why {is it} that ye have agreed together to tempt the Spirit of {the} Lord? Lo, the feet of those that have buried thy husband {are} at the door, and they shall carry thee out.
10 And she fell down immediately at his feet and expired. And when the young men came in they found her dead; and, having carried her out, they buried her by her husband.
11 And great fear came upon all the assembly, and upon all who heard these things.
12 And by the hands of the apostles were many signs and wonders done among the people; (and they were all with one accord in Solomon's porch,
13 but of the rest durst no man join them, but the people magnified them;
14 and believers were more than ever added to the Lord, multitudes both of men and women;)
15 so that they brought out the sick into the streets and put {them} on beds and couches, that at least the shadow of Peter, when he came, might overshadow some one of them.
16 And the multitude also of the cities round about came together to Jerusalem, bringing sick persons and persons beset by unclean spirits, who were all healed.
17 And the high priest rising up, and all they that were with him, which is the sect of the Sadducees, were filled with wrath,
18 and laid hands on the apostles and put them in the public prison.
19 But an angel of {the} Lord during the night opened the doors of the prison, and leading them out, said,
20 Go ye and stand and speak in the temple to the people all the words of this life.
21 And when they heard it, they entered very early into the temple and taught. And when the high priest was come, and they that were with him, they called together the council and all the elderhood of the sons of Israel, and sent to the prison to have them brought.
22 And when the officers were come, they did not find them in the prison; and returned and reported
23 saying, We found the prison shut with all security, and the keepers standing at the doors; but when we had opened {them}, within we found no one.
24 And when they heard these words, both the priest and the captain of the temple and the chief priests were in perplexity as to them, what this would come to.
25 And some one coming reported to them, Lo, the men whom ye put in the prison are in the temple, standing and teaching the people.
26 Then the captain, having gone with the officers, brought them, not with violence, for they feared the people, lest they should be stoned.
27 And they bring them and set them in the council. And the high priest asked them,
28 saying, We strictly enjoined you not to teach in this name: and lo, ye have filled Jerusalem with your doctrine, and purpose to bring upon us the blood of this man.
29 But Peter answering, and the apostles, said, God must be obeyed rather than men.
30 The God of our fathers has raised up Jesus, whom *ye* have slain, having hanged on a cross.
31 Him has God exalted by his right hand as leader and saviour, to give repentance to Israel and remission of sins.
32 And *we* are {his} witnesses of these things, and the Holy Spirit also, which God has given to those that obey him.
33 But they, when they heard {these things}, were cut to the heart, and took counsel to kill them.
34 But a certain {man}, a Pharisee, named Gamaliel, a teacher of the law, held in honour of all the people, rose up in the council, and commanded to put the men out for a short while,
35 and said to them, Men of Israel, take heed to yourselves as regards these men what ye are going to do;
36 for before these days Theudas rose up, alleging himself to be somebody, to whom a number of men, about four hundred, were joined; who was slain, and all, as many as obeyed him, were dispersed and came to nothing.
37 After him rose Judas the Galilean in the days of the census, and drew away {a number of} people after him; and *he* perished, and all, as many as obeyed him, were scattered abroad.
38 And now I say to you, Withdraw from these men and let them alone, for if this counsel or this work have its origin from men, it will be destroyed;
39 but if it be from God, ye will not be able to put them down, lest ye be found also fighters against God.
40 And they listened to his advice; and having called the apostles, they beat them, and enjoined them not to speak in the name of Jesus, and dismissed them.
41 They therefore went their way from {the} presence of the council, rejoicing that they were counted worthy to be dishonoured for the name.
42 And every day, in the temple and in the houses, they ceased not teaching and announcing the glad tidings that Jesus {was} the Christ.
1 Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan,
2 ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen.
5 Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä. Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat.
6 Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat hänet ja kantoivat hänet pois ja hautasivat.
7 Noin kolmen hetken kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään eikä tiennyt, mitä oli tapahtunut.
10 Niin hän heti kaatui hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä; ja kun nuorukaiset tulivat sisään, tapasivat he hänet kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen.
11 Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat.
12 Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä; ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä.
13 Eikä muista kukaan uskaltanut heihin liittyä, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa.
14 Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot.
15 Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä.
16 Myöskin kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa, ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja ne kaikki tulivat parannetuiksi.
17 Silloin nousi ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka olivat hänen puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen
18 ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen vankihuoneeseen.
19 Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi:
21 Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkköön ja opettivat. Niin saapui ylimmäinen pappi ja ne, jotka olivat hänen puolellansa, ja he kutsuivat koolle neuvoston ja israelilaisten vanhinten kokouksen; ja he lähettivät noutamaan heitä vankilasta.
22 Mutta kun oikeudenpalvelijat tulivat vankilaan, eivät he löytäneet heitä sieltä, vaan palasivat takaisin ja kertoivat,
24 Kun pyhäkön vartioston päällikkö ja ylipapit kuulivat nämä sanat, eivät he tienneet, mitä heistä ajatella ja mitä tästä tulisi.
26 Silloin päällikkö meni oikeudenpalvelijain kanssa ja nouti heidät; ei kuitenkaan väkisin, sillä he pelkäsivät, että kansa heidät kivittäisi.
27 Ja he toivat heidät ja asettivat neuvoston eteen. Ja ylimmäinen pappi kuulusteli heitä
30 Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte.
31 Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
33 Kun he sen kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he tahtoivat tappaa heidät.
34 Mutta neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltä Gamaliel, lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa, ja hän käski viedä miehet vähäksi aikaa ulos.
36 Sillä ennen näitä päiviä nousi Teudas, sanoen jokin olevansa, ja häneen liittyi noin neljäsataa miestä; hänet tapettiin, ja kaikki, jotka olivat häneen suostuneet, hajotettiin, ja he joutuivat häviöön.
37 Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolellensa; hänkin hukkui, ja kaikki, jotka olivat suostuneet häneen, hajotettiin.
38 Ja nyt minä sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa;
40 Niin he noudattivat hänen neuvoansa. Ja he kutsuivat apostolit sisään ja pieksättivät heitä ja kielsivät heitä puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään.
41 Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden.
42 Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.