1 And Jonah prayed unto Jehovah his God out of the fish's belly;

2 and he said: I cried by reason of my distress unto Jehovah, and he answered me; Out of the belly of Sheol cried I: thou heardest my voice.

3 For thou didst cast me into the depth, into the heart of the seas, And the flood was round about me: All thy breakers and thy billows are gone over me.

4 And I said, I am cast out from before thine eyes, Yet will I look again toward thy holy temple.

5 The waters encompassed me, to the soul: The deep was round about me, The weeds were wrapped about my head.

6 I went down to the bottoms of the mountains; The bars of the earth {closed} upon me for ever: But thou hast brought up my life from the pit, O Jehovah my God.

7 When my soul fainted within me, I remembered Jehovah; And my prayer came in unto thee, Into thy holy temple.

8 They that observe lying vanities forsake their own mercy.

9 But I will sacrifice unto thee with the voice of thanksgiving; I will pay that which I have vowed. Salvation is of Jehovah.

10 And Jehovah commanded the fish, and it vomited out Jonah upon the dry {land}.

1 (H2:2) Ja Joona rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisässä

3 (H2:4) Sinä syöksit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröitsi minut, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi vyöryivät minun ylitseni.

4 (H2:5) Minä ajattelin: Olen karkoitettu pois sinun silmiesi edestä. Kuitenkin minä saan vielä katsella sinun pyhää temppeliäsi.

5 (H2:6) Vedet piirittivät minut aina sieluun asti, syvyys ympäröitsi minut, kaisla kietoutui päähäni.

6 (H2:7) Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. Mutta sinä nostit minun henkeni ylös haudasta, Herra, minun Jumalani.

7 (H2:8) Kun sieluni nääntyi minussa, minä muistin Herraa, ja minun rukoukseni tuli sinun tykösi, sinun pyhään temppeliisi.

8 (H2:9) Ne, jotka kunnioittavat vääriä jumalia, hylkäävät armonantajansa.

10 (H2:11) Sitten Herra käski kalaa, ja se oksensi Joonan kuivalle maalle.