1 And Job answered and said,

2 Hear attentively my speech, and let this replace your consolations.

3 Suffer me and I will speak; and after I have spoken, mock on!

4 As for me, is my complaint to a man? or wherefore should not my spirit be impatient?

5 Mark me, and be astonished, and lay the hand upon the mouth.

6 Even when I think {thereon}, I am affrighted, and trembling taketh hold of my flesh.

7 Wherefore do the wicked live, grow old, yea, become mighty in power?

8 Their seed is established with them in their sight, and their offspring before their eyes.

9 Their houses are safe from fear, neither is the rod of +God upon them.

10 Their bull gendereth, and faileth not; their cow calveth, and casteth not her calf.

11 They send forth their little ones like a flock, and their children dance.

12 They shout to the tambour and harp, and rejoice at the sound of the pipe.

13 They spend their days in prosperity, and in a moment go down to Sheol.

14 And they say unto *God, Depart from us, for we desire not the knowledge of thy ways!

15 What is the Almighty that we should serve him? and what are we profited if we pray unto him?

16 Behold, their prosperity is not in their hand. The counsel of the wicked be far from me!

17 How often is the lamp of the wicked put out, and cometh their calamity upon them? Doth he distribute sorrows {to them} in his anger?

18 Do they become as stubble before the wind, and as chaff that the storm carrieth away?

19 +God layeth up {the punishment of} his iniquity for his children; he rewardeth him, and he shall know {it}:

20 His eyes shall see his destruction, and he shall drink of the fury of the Almighty.

21 For what pleasure should he have in his house after him, when the number of his months is cut off?

22 Can any teach *God knowledge? And he it is that judgeth those that are high.

23 One dieth in his full strength, being wholly at ease and quiet;

24 His sides are full of fat, and the marrow of his bones is moistened;

25 And another dieth in bitterness of soul, and hath not tasted good:

26 Together they lie down in the dust, and the worms cover them.

27 Lo, I know your thoughts, and the devices ye wrongfully imagine against me.

28 For ye say, Where is the house of the noble? and where the tent of the dwellings of the wicked?

29 Have ye not asked the wayfarers? and do ye not regard their tokens:

30 That the wicked is reserved for the day of calamity? They are led forth to the day of wrath.

31 Who shall declare his way to his face? and who shall repay him what he hath done?

32 Yet is he carried to the graves, and watch is kept over the tomb.

33 The clods of the valley are sweet unto him; and every man followeth suit after him, as there were innumerable before him.

34 How then comfort ye me in vain? Your answers remain perfidious.

1 Job vastasi ja sanoi:

3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?

5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.

6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:

7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?

8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.

9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.

10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.

11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.

12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.

13 He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.

14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.

15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'

16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.

17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?

18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?

19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.

20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.

21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!

22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?

23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;

24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.

25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.

26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.

27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.

28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'

29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,

30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.

31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?

32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.

33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.