1 And Job answered and said,

2 Even to-day is my complaint bitter: my stroke is heavier than my groaning.

3 Oh that I knew where I might find him, that I might come to his seat!

4 I would order the cause before him, and fill my mouth with arguments;

5 I would know the words he would answer me, and understand what he would say unto me.

6 Would he plead against me with {his} great power? Nay; but he would give heed unto me.

7 There would an upright man reason with him; and I should be delivered for ever from my judge.

8 Lo, I go forward, but he is not there; and backward, but I do not perceive him;

9 On the left hand, where he doth work, but I behold {him} not; he hideth himself on the right hand, and I see {him} not.

10 But he knoweth the way that I take; he trieth me, I shall come forth as gold.

11 My foot hath held to his steps; his way have I kept, and not turned aside.

12 Neither have I gone back from the commandment of his lips; I have laid up the words of his mouth more than the purpose of my own heart.

13 But he is in one {mind}, and who can turn him? And what his soul desireth, that will he do.

14 For he will perform {what} is appointed for me; and many such things are with him.

15 Therefore am I troubled at his presence; I consider, and I am afraid of him.

16 For *God hath made my heart soft, and the Almighty troubleth me;

17 Because I was not cut off before the darkness, neither hath he hidden the gloom from me.

1 Job vastasi ja sanoi:

3 Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!

4 Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.

5 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.

6 Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.

7 Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.

8 Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;

9 jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.

10 Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.

11 Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.

12 Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.

13 Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

14 Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.

15 Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.

16 Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.