1 And Eliphaz the Temanite answered and said,

2 If a word were essayed to thee, wouldest thou be grieved? But who can refrain from speaking?

3 Behold, thou hast instructed many, and thou hast strengthened the weak hands;

4 Thy words have upholden him that was stumbling, and thou hast braced up the bending knees:

5 But now it is come upon thee, and thou grievest; it toucheth thee, and thou art troubled.

6 Hath not thy piety been thy confidence, and the perfection of thy ways thy hope?

7 Remember, I pray thee, who that was innocent has perished? and where were the upright cut off?

8 Even as I have seen, they that plough iniquity and sow mischief, reap the same.

9 By the breath of +God they perish, and by the blast of his nostrils are they consumed.

10 The roar of the lion, and the voice of the fierce lion, and the teeth of the young lions, are broken;

11 The old lion perisheth for lack of prey, and the whelps of the lioness are scattered.

12 Now to me a word was secretly brought, and mine ear received a whisper thereof.

13 In thoughts from visions of the night, when deep sleep falleth on men: -

14 Fear came on me, and trembling, and made all my bones to shake;

15 And a spirit passed before my face-the hair of my flesh stood up-

16 It stood still; I could not discern the appearance thereof: a form was before mine eyes; I heard a slight murmur and a voice:

17 Shall {mortal} man be more just than +God? Shall a man be purer than his Maker?

18 Lo, he trusteth not his servants, and his angels he chargeth with folly:

19 How much more them that dwell in houses of clay, whose foundation is in the dust, who are crushed as the moth!

20 From morning to evening are they smitten: without any heeding it, they perish for ever.

21 Is not their tent-cord torn away in them? they die, and without wisdom.

1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.