1 Forasmuch as many have undertaken to draw up a relation concerning the matters fully believed among us,
2 as those who from the beginning were eye-witnesses of and attendants on the Word have delivered them to us,
3 it has seemed good to *me* also, accurately acquainted from the origin with all things, to write to thee with method, most excellent Theophilus,
4 that thou mightest know the certainty of those things in which thou hast been instructed.
5 There was in the days of Herod, the king of Judaea, a certain priest, by name Zacharias, of the course of Abia, and his wife of the daughters of Aaron, and her name Elizabeth.
6 And they were both just before God, walking in all the commandments and ordinances of the Lord blameless.
7 And they had no child, because Elizabeth was barren, and they were both advanced in years.
8 And it came to pass, as he fulfilled his priestly service before God in the order of his course,
9 it fell to him by lot, according to the custom of the priesthood, to enter into the temple of the Lord to burn incense.
10 And all the multitude of the people were praying without at the hour of incense.
11 And an angel of {the} Lord appeared to him, standing on the right of the altar of incense.
12 And Zacharias was troubled, seeing {him}, and fear fell upon him.
13 But the angel said to him, Fear not, Zacharias, because thy supplication has been heard, and thy wife Elizabeth shall bear thee a son, and thou shalt call his name John.
14 And he shall be to thee joy and rejoicing, and many shall rejoice at his birth.
15 For he shall be great before {the} Lord, and he shall drink no wine nor strong drink; and he shall be filled with {the} Holy Spirit, even from his mother's womb.
16 And many of the sons of Israel shall he turn to {the} Lord their God.
17 And *he* shall go before him in {the} spirit and power of Elias, to turn hearts of fathers to children, and disobedient ones to {the} thoughts of just {men}, to make ready for {the} Lord a prepared people.
18 And Zacharias said to the angel, How shall I know this, for *I* am an old man, and my wife advanced in years?
19 And the angel answering, said to him, *I* am Gabriel, who stand before God, and I have been sent to speak to thee, and to bring these glad tidings to thee;
20 and behold, thou shalt be silent and not able to speak, till the day in which these things shall take place, because thou hast not believed my words, the which shall be fulfilled in their time.
21 And the people were awaiting Zacharias, and they wondered at his delaying in the temple.
22 But when he came out he could not speak to them, and they recognised that he had seen a vision in the temple. And he was making signs to them, and continued dumb.
23 And it came to pass, when the days of his service were completed, he departed to his house.
24 Now after these days, Elizabeth his wife conceived, and hid herself five months, saying,
25 Thus has {the} Lord done to me in {these} days in which he looked upon {me} to take away my reproach among men.
26 But in the sixth month, the angel Gabriel was sent of God to a city of Galilee, of which {the} name {was} Nazareth,
27 to a virgin betrothed to a man whose name {was} Joseph, of the house of David; and the virgin's name {was} Mary.
28 And the angel came in to her, and said, Hail, {thou} favoured one! the Lord {is} with thee: {blessed art *thou* amongst women}.
29 But she, {seeing} {the angel}, was troubled at his word, and reasoned in her mind what this salutation might be.
30 And the angel said to her, Fear not, Mary, for thou hast found favour with God;
31 and behold, thou shalt conceive in the womb and bear a son, and thou shalt call his name Jesus.
32 *He* shall be great, and shall be called Son of {the} Highest; and {the} Lord God shall give him the throne of David his father;
33 and he shall reign over the house of Jacob for the ages, and of his kingdom there shall not be an end.
34 But Mary said to the angel, How shall this be, since I know not a man?
35 And the angel answering said to her, {The} Holy Spirit shall come upon thee, and power of {the} Highest overshadow thee, wherefore the holy thing also which shall be born shall be called Son of God.
36 And behold, Elizabeth, thy kinswoman, she also has conceived a son in her old age, and this is the sixth month to her that was called barren:
37 for nothing shall be impossible with God.
38 And Mary said, Behold the bondmaid of {the} Lord; be it to me according to thy word. And the angel departed from her.
39 And Mary, rising up in those days, went into the hill country with haste, to a city of Judah,
40 and entered into the house of Zacharias, and saluted Elizabeth.
41 And it came to pass, as Elizabeth heard the salutation of Mary, the babe leaped in her womb; and Elizabeth was filled with {the} Holy Spirit,
42 and cried out with a loud voice and said, Blessed {art} *thou* amongst women, and blessed the fruit of thy womb.
43 And whence {is} this to me, that the mother of my Lord should come to me?
44 For behold, as the voice of thy salutation sounded in my ears, the babe leaped with joy in my womb.
45 And blessed {is} she that has believed, for there shall be a fulfilment of the things spoken to her from {the} Lord.
46 And Mary said, My soul magnifies the Lord,
47 and my spirit has rejoiced in God my Saviour.
48 For he has looked upon the low estate of his bondmaid; for behold, from henceforth all generations shall call me blessed.
49 For the Mighty One has done to me great things, and holy {is} his name;
50 and his mercy {is} to generations and generations to them that fear him.
51 He has wrought strength with his arm; he has scattered haughty {ones} in the thought of their heart.
52 He has put down rulers from thrones, and exalted the lowly.
53 He has filled the hungry with good things, and sent away the rich empty.
54 He has helped Israel his servant, in order to remember mercy,
55 (as he spoke to our fathers,) to Abraham and to his seed for ever.
56 And Mary abode with her about three months, and returned to her house.
57 But the time was fulfilled for Elizabeth that she should bring forth, and she gave birth to a son.
58 And her neighbours and kinsfolk heard that {the} Lord had magnified his mercy with her, and they rejoiced with her.
59 And it came to pass on the eighth day they came to circumcise the child, and they called it after the name of his father, Zacharias.
60 And his mother answering said, No; but he shall be called John.
61 And they said to her, There is no one among thy kinsfolk who is called by this name.
62 And they made signs to his father as to what he might wish it to be called.
63 And having asked for a writing-table, he wrote saying, John is his name. And they all wondered.
64 And his mouth was opened immediately, and his tongue, and he spake, blessing God.
65 And fear came upon all who dwelt round about them; and in the whole hill-country of Judaea all these things were the subject of conversation.
66 And all who heard them laid them up in their heart, saying, What then will this child be? And {the} Lord's hand was with him.
67 And Zacharias his father was filled with {the} Holy Spirit, and prophesied, saying,
68 Blessed be {the} Lord the God of Israel, because he has visited and wrought redemption for his people,
69 and raised up a horn of deliverance for us in the house of David his servant;
70 as he spoke by {the} mouth of his holy prophets, who have been since the world began;
71 deliverance from our enemies and out of the hand of all who hate us;
72 to fulfil mercy with our fathers and remember his holy covenant,
73 {the} oath which he swore to Abraham our father,
74 to give us, that, saved out of the hand of our enemies, we should serve him without fear
75 in piety and righteousness before him all our days.
76 And *thou*, child, shalt be called {the} prophet of {the} Highest; for thou shalt go before the face of {the} Lord to make ready his ways;
77 to give knowledge of deliverance to his people by {the} remission of their sins
78 on account of {the} bowels of mercy of our God; wherein {the} dayspring from on high has visited us,
79 to shine upon them who were sitting in darkness and in {the} shadow of death, to guide our feet into {the} way of peace.
80 -And the child grew and was strengthened in spirit; and he was in the deserts until the day of his shewing to Israel.
1 Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista,
2 sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita,
3 niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus,
4 että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.
5 Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, nimeltä Sakarias, Abian osastoa. Ja hänen vaimonsa oli Aaronin tyttäriä, ja tämän nimi oli Elisabet.
6 He olivat molemmat hurskaita Jumalan edessä, vaeltaen kaikissa Herran käskyissä ja säädöksissä nuhteettomina.
7 Mutta heillä ei ollut lasta, sillä Elisabet oli hedelmätön; ja he olivat molemmat tulleet iällisiksi.
8 Niin tapahtui, kun hänen osastonsa palvelusvuoro tuli ja hän toimitti papillisia tehtäviä Jumalan edessä,
9 että hän tavanmukaisessa pappistehtävien arpomisessa sai osaksensa mennä Herran temppeliin suitsuttamaan.
10 Ja kaikki kansa oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella rukoilemassa.
11 Silloin ilmestyi hänelle Herran enkeli seisoen suitsutusalttarin oikealla puolella.
12 Ja hänet nähdessään Sakarias hämmästyi, ja hänet valtasi pelko.
14 Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään.
15 Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta.
16 Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, tykö.
21 Ja kansa oli odottamassa Sakariasta, ja he ihmettelivät, että hän niin kauan viipyi temppelissä.
22 Mutta ulos tullessaan hän ei kyennyt puhumaan heille; silloin he ymmärsivät, että hän oli nähnyt näyn temppelissä. Ja hän viittoi heille ja jäi mykäksi.
23 Ja kun hänen virkatoimensa päivät olivat päättyneet, meni hän kotiinsa.
24 Ja niiden päiväin perästä Elisabet, hänen vaimonsa, tuli raskaaksi ja pysytteli salassa viisi kuukautta, sanoen:
26 Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret,
27 neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria.
29 Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa.
31 Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.
32 Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,
36 Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi;
39 Niinä päivinä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin
40 ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia.
41 Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä.
43 Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?
44 Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani.
47 ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani;
48 sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.
49 Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä,
50 ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät.
51 Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään.
52 Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset.
53 Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.
54 Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan
56 Ja Maria oli hänen tykönänsä noin kolme kuukautta ja palasi jälleen kotiinsa.
57 Mutta Elisabetin synnyttämisen aika tuli; ja hän synnytti pojan.
58 Ja kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, että Herra oli tehnyt hänelle suuren laupeuden, iloitsivat he hänen kanssansa.
59 Ja kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias.
62 Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi.
64 Ja kohta hänen suunsa aukeni, ja hänen kielensä vapautui, ja hän puhui kiittäen Jumalaa.
65 Ja tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille, ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista;
67 Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen:
69 ja kohottanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta
70 -niinkuin hän on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta-
71 pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä vihaavat,
72 tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa,
73 sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme;
74 suodakseen meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä
75 pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.
76 Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään,
77 antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
78 meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta,
80 Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä. Ja hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen.