1 When Israel was a child, then I loved him, and out of Egypt I called my son.
2 As they called them, so they went from them: they sacrificed unto the Baals, and burned incense to graven images.
3 And I it was that taught Ephraim to walk, -He took them upon his arms, -but they knew not that I healed them.
4 I drew them with bands of a man, with cords of love; and I was to them as they that take off the yoke on their jaws, and I gently caused them to eat.
5 He shall not return into the land of Egypt, but the Assyrian shall be his king; for they refused to return {to me};
6 and the sword shall turn about in his cities, and shall consume his bars, and devour {them}, because of their own counsels.
7 Yea, my people are bent upon backsliding from me: though they call them to the Most High, none at all exalteth {him}.
8 How shall I give thee over, Ephraim? {how} shall I deliver thee up, Israel? how shall I make thee as Admah? {how} shall I set thee as Zeboim? My heart is turned within me, my repentings are kindled together.
9 I will not execute the fierceness of mine anger, I will not again destroy Ephraim; for I am *God, and not man, -the Holy One in the midst of thee: and I will not come in anger.
10 They shall walk after Jehovah; he shall roar like a lion; when he shall roar, then the children shall hasten from the west:
11 they shall hasten as a bird out of Egypt, and as a dove out of the land of Assyria; and I will cause them to dwell in their houses, saith Jehovah.
12 Ephraim encompasseth me about with lies, and the house of Israel with deceit; but Judah yet walketh with *God, and with the holy things of truth.
1 Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä, ja Egyptistä minä kutsuin poikani.
2 Aina kun kutsujat heitä kutsuivat, he menivät pois heidän kasvojensa edestä, uhrasivat baaleille ja polttivat uhreja epäjumalille.
3 Minä opetin Efraimin kävelemään. -Hän otti heidät käsivarsillensa. -Mutta he eivät ymmärtäneet, että minä heidät paransin.
4 Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä; minä ikäänkuin nostin ikeen heidän leukapieliltänsä, kumarruin heidän puoleensa ja syötin.
5 Eivätkö he joutuisi jälleen Egyptin maahan, eikö Assur tulisi heille kuninkaaksi, koska he eivät ole tahtoneet kääntyä?
6 Miekka on riehuva hänen kaupungeissansa, on hävittävä hänen salpansa, on syövä syötävänsä, heidän neuvonpiteittensä takia.
7 Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois; ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti, ei kenkään heistä ylenny.
8 Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim, heittäisin sinut, Israel? Kuinka jättäisin sinut niinkuin Adman, tekisin sinulle niinkuin Seboimille? Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää.
9 En minä pane täytäntöön vihani hehkua, en enää hävitä Efraimia. Sillä minä olen Jumala enkä ihminen, olen Pyhä sinun keskelläsi; en tule minä vihan tuimuudessa.
10 Ja he vaeltavat Herran jäljessä. Hän ärjyy kuin leijona-niin, hän ärjyy, ja vavisten tulevat lapset mereltä päin.
11 Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut, Assurin maasta kuin kyyhkyset, ja minä saatan heidät asumaan kodeissansa, sanoo Herra.
12 (H12:1) Efraim on ympäröinyt minut valheella ja Israelin huone vilpillä. Juuda juoksee yhä valtoimena, välittämättä Jumalasta, Pyhästä, Totisesta.