1 Better is a dry morsel, and quietness therewith, than a house full of feasting {with} strife.
2 A wise servant shall rule over a son that causeth shame, and shall have part in the inheritance among the brethren.
3 The fining-pot is for silver, and the furnace for gold; but Jehovah trieth the hearts.
4 The evil-doer giveth heed to iniquitous lips; the liar giveth ear to a mischievous tongue.
5 Whoso mocketh a poor {man} reproacheth his Maker; he that is glad at calamity shall not be held innocent.
6 Children's children are the crown of old men; and the glory of children are their fathers.
7 Excellent speech becometh not a vile {man}; how much less do lying lips a noble!
8 A gift is a precious stone in the eyes of the possessor: whithersoever it turneth it prospereth.
9 He that covereth transgression seeketh love; but he that bringeth a matter up again separateth very friends.
10 A reproof entereth more deeply into him that hath understanding than a hundred stripes into a fool.
11 An evil {man} seeketh only rebellion; but a cruel messenger shall be sent against him.
12 Let a bear robbed of her whelps meet a man rather than a fool in his folly.
13 Whoso rewardeth evil for good, evil shall not depart from his house.
14 The beginning of contention is {as} when one letteth out water; therefore leave off strife before it become vehement.
15 He that justifieth the wicked, and he that condemneth the righteous, even they both are abomination to Jehovah.
16 To what purpose is there a price in the hand of a fool to get wisdom, seeing {he} hath no sense?
17 The friend loveth at all times, and a brother is born for adversity.
18 A senseless man striketh hands, becoming surety for his neighbour.
19 He loveth transgression that loveth a quarrel; he that maketh high his gate seeketh destruction.
20 He that hath a perverse heart findeth no good; and he that shifteth about with his tongue falleth into evil.
21 He that begetteth a fool {doeth it} to his sorrow, and the father of a vile {man} hath no joy.
22 A joyful heart promoteth healing; but a broken spirit drieth up the bones.
23 A wicked {man} taketh a gift out of the bosom, to pervert the paths of judgment.
24 Wisdom is before him that hath understanding; but the eyes of a fool are in the ends of the earth.
25 A foolish son is a grief to his father, and bitterness to her that bore him.
26 To punish a righteous {man} is not good, nor to strike nobles because of {their} uprightness.
27 He that hath knowledge spareth his words; and a man of understanding is of a cool spirit.
28 Even a fool when he holdeth his peace is reckoned wise, {and} he that shutteth his lips, intelligent.
1 Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.
2 Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.
3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
4 Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.
5 Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.
6 Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.
7 Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.
8 Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.
9 Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.
10 Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.
11 Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.
12 Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.
13 Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.
14 Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.
15 Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.
16 Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.
17 Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.
18 Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.
19 Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.
20 Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.
21 Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.
22 Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.
23 Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.
24 Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.
25 Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.
26 Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.
27 Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.
28 Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.