1 My son, attend unto my wisdom, incline thine ear to my understanding;

2 that thou mayest keep reflection, and that thy lips may preserve knowledge.

3 For the lips of the strange woman drop honey, and her mouth is smoother than oil;

4 but her end is bitter as wormwood, sharp as a two-edged sword.

5 Her feet go down to death; her steps take hold on Sheol.

6 Lest she should ponder the path of life, her ways wander, she knoweth not {whither}.

7 And now, children, hearken unto me, and depart not from the words of my mouth.

8 Remove thy way far from her, and come not nigh the door of her house:

9 lest thou give thine honour unto others, and thy years unto the cruel;

10 lest strangers be filled with thy wealth, and the fruits of thy toil {come} into the house of a stranger;

11 and thou mourn in thine end, when thy flesh and thy body are consumed;

12 and thou say, How have I hated instruction, and my heart despised reproof!

13 and I have not hearkened unto the voice of my teachers, nor inclined mine ear to those that instructed me;

14 I was well nigh in all evil in the midst of the congregation and assembly.

15 Drink waters out of thine own cistern, and running waters out of thine own well.

16 Thy fountains shall be poured forth, as water-brooks in the broadways.

17 Let them be only thine own, and not strangers' with thee.

18 Let thy fountain be blessed; and have joy of the wife of thy youth.

19 As a lovely hind and a graceful roe, let her breasts satisfy thee at all times: be thou ravished continually with her love.

20 And why shouldest thou, my son, be ravished with a strange woman, and embrace the bosom of a stranger?

21 For the ways of man are before the eyes of Jehovah, and he pondereth all his paths.

22 His own iniquities shall take the wicked, and he shall be holden with the cords of his sin.

23 He shall die for want of discipline; and in the greatness of his folly he shall go astray.

1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni

2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.

3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.

4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.

5 Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa.

6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.

7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.

8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,

9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,

10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon

11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa

13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?

15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.

16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!

17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.

18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.

19 Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.

20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?

21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.

22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.

23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.