1 [To the chief Musician, to Jeduthun. A Psalm of David.] I said, I will take heed to my ways, that I sin not with my tongue: I will keep my mouth with a muzzle, while the wicked is before me.
2 I was dumb with silence, I held my peace from good; and my sorrow was stirred.
3 My heart burned within me; the fire was kindled in my musing: I spoke with my tongue,
4 Make me to know, Jehovah, mine end, and the measure of my days, what it is: I shall know how frail I am.
5 Behold, thou hast made my days {as} hand-breadths, and my lifetime is as nothing before thee; verily, every man, {even} the high placed, is altogether vanity. Selah.
6 Verily, man walketh in a vain show; verily they are disquieted in vain; he heapeth up {riches}, and knoweth not who shall gather them.
7 And now, what wait I for, Lord? my hope is in thee.
8 Deliver me from all my transgressions; make me not the reproach of the foolish.
9 I was dumb, I opened not my mouth; for *thou* hast done {it}.
10 Remove thy stroke away from me: I am consumed by the blow of thy hand.
11 When thou with rebukes dost correct a man for iniquity, thou makest his beauty to consume away like a moth: surely, every man is vanity. Selah.
12 Hear my prayer, Jehovah, and give ear unto my cry; be not silent at my tears: for I am a stranger with thee, a sojourner, like all my fathers.
13 Look away from me, and let me recover strength, before I go hence and be no more.
2 (H39:3) Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä on; mutta minun tuskani yltyi.
3 (H39:4) Minun sydämeni hehkui minun rinnassani; kun minä huokailin, syttyi minussa tuli, ja niin minä kielelläni puhuin.
4 (H39:5) Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.
5 (H39:6) Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela.
6 (H39:7) Varjona vain ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tiedä, kuka ne saa.
7 (H39:8) Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni.
8 (H39:9) Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua houkkain pilkaksi.
9 (H39:10) Minä vaikenen enkä suutani avaa; sillä sinä sen teit.
10 (H39:11) Käännä vitsauksesi minusta pois, sillä minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen.
11 (H39:12) Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset. Sela.
12 (H39:13) Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni; sillä minä olen muukalainen sinun tykönäsi, vieras, niinkuin kaikki minun isänikin.
13 (H39:14) Käännä pois katseesi minusta, että minä ilostuisin, ennenkuin menen pois eikä minua enää ole.