1 En bønn av en elendig, når han vansmekter og utøser sin sorg for Herrens åsyn.

2 Herre, hør min bønn og la mitt rop komme til dig!

3 Skjul ikke ditt åsyn for mig på den dag jeg er i nød! Bøi ditt øre til mig! På den dag jeg roper, skynd dig å svare mig!

4 For mine dager er faret bort som en røk, og mine ben er forbrent som en brand.

5 Mitt hjerte er stukket som en urt og fortørket; for jeg har glemt å ete mitt brød.

6 For mine lydelige sukks skyld henger mine ben ved mitt kjøtt.

7 Jeg ligner pelikanen i ørkenen, jeg er som uglen på øde steder.

8 Jeg våker og er blitt som en enslig fugl på taket.

9 Hele dagen spotter mine fiender mig; de som raser mot mig, sverger ved mig*. / {* JES 65, 15.}

10 For jeg eter aske som brød og blander min drikk med gråt

11 for din vredes og din harmes skyld; for du har løftet mig op og kastet mig bort.

12 Mine dager er som en hellende skygge, og selv visner jeg som en urt.

13 Men du, Herre, du troner til evig tid, og ditt minne varer fra slekt til slekt.

14 Du vil reise dig, du vil forbarme dig over Sion; for det er tiden til å være det nådig, timen er kommet.

15 For dine tjenere elsker dets stener, og de ynkes over dets støv.

16 Og hedningene skal frykte Herrens navn, og alle jordens konger din herlighet.

17 For Herren har bygget Sion, han har åpenbaret sig i sin herlighet.

18 Han har vendt sig til de hjelpeløses bønn, og han har ikke foraktet deres bønn.

19 Dette skal bli opskrevet for den kommende slekt, og det folk som skal skapes, skal love Herren.

20 For han har sett ned fra sin hellige høide, Herren har fra himmelen skuet til jorden

21 for å høre den fangnes sukk, for å løse dødens barn,

22 forat de i Sion skal forkynne Herrens navn og hans pris i Jerusalem,

23 når de samler sig, folkeslagene og rikene, for å tjene Herren.

24 Han har bøiet min kraft på veien, han har forkortet mine dager.

25 Jeg sier: Min Gud, ta mig ikke bort midt i mine dager! Dine år varer fra slekt til slekt.

26 Fordum grunnfestet du jorden, og himlene er dine henders gjerning.

27 De skal forgå, men du blir stående; de skal alle eldes som et klæde, som et klædebon omskifter du dem, og de omskiftes,

28 men du er den samme, og dine år får ingen ende.

29 Dine tjeneres barn skal bo i ro, og deres avkom skal stå fast for ditt åsyn.

1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

2 (H102:3) Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

3 (H102:4) Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

4 (H102:5) Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

5 (H102:6) Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

6 (H102:7) Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

7 (H102:8) Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

8 (H102:9) Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

9 (H102:10) Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

10 (H102:11) sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

11 (H102:12) Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

12 (H102:13) Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

13 (H102:14) Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

14 (H102:15) Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

15 (H102:16) Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

16 (H102:17) kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

17 (H102:18) kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

18 (H102:19) Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

19 (H102:20) että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

20 (H102:21) kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

21 (H102:22) jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

22 (H102:23) kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

23 (H102:24) Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

24 (H102:25) Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

25 (H102:26) Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

26 (H102:27) Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

27 (H102:28) Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

28 (H102:29) Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.