1 Salige er de hvis vei er ulastelig, som vandrer i Herrens lov.
2 Salige er de som tar vare på hans vidnesbyrd, som søker ham av hele sitt hjerte
3 og ikke gjør urett, men vandrer på hans veier.
4 Du har gitt dine befalinger forat en skal holde dem nøie.
5 O, at mine veier måtte bli faste, så jeg holder dine forskrifter!
6 Da skal jeg ikke bli til skamme når jeg gir akt på alle dine bud.
7 Jeg vil prise dig i hjertets opriktighet når jeg lærer din rettferdighets lover å kjenne.
8 Dine forskrifter vil jeg holde; du må ikke rent forlate mig!
9 Hvorved skal den unge holde sin sti ren? Ved å holde sig efter ditt ord.
10 Av hele mitt hjerte har jeg søkt dig; la mig ikke fare vill fra dine bud!
11 I mitt hjerte har jeg gjemt ditt ord forat jeg ikke skal synde imot dig.
12 Lovet være du, Herre! Lær mig dine forskrifter!
13 Med mine leber har jeg forkynt alle lover fra din munn.
14 Over dine vidnesbyrds vei har jeg gledet mig, som over all rikdom.
15 På dine befalinger vil jeg grunde og tenke på dine stier.
16 I dine forskrifter forlyster jeg mig, jeg glemmer ikke ditt ord.
17 Gjør vel imot din tjener, så jeg kan leve! Da vil jeg holde ditt ord.
18 Lat op mine øine, så jeg kan skue de underfulle ting i din lov!
19 Jeg er en gjest på jorden; skjul ikke dine bud for mig!
20 Min sjel er knust, så jeg lenges efter dine lover til enhver tid.
21 Du har truet de overmodige, de forbannede, som farer vill fra dine bud.
22 Ta skam og forakt bort fra mig! For jeg har tatt vare på dine vidnesbyrd.
23 Fyrster har også sittet og talt sammen imot mig; din tjener grunder på dine forskrifter.
24 Dine vidnesbyrd er også min lyst; de er mine rådgivere.
25 Min sjel er nedtrykt i støvet; hold mig i live efter ditt ord!
26 Jeg fortalte dig mine veier, og du svarte mig; lær mig dine forskrifter!
27 La mig forstå dine befalingers vei! Så vil jeg grunde på dine undergjerninger.
28 Min sjel gråter av sorg; reis mig op efter ditt ord!
29 Vend løgnens vei bort fra mig, og unn mig din lov!
30 Trofasthets vei har jeg utvalgt, dine lover har jeg satt for mig.
31 Jeg henger ved dine vidnesbyrd; Herre, la mig ikke bli til skamme!
32 Dine buds vei vil jeg løpe; for du frir mitt hjerte fra angst.
33 Lær mig, Herre, dine forskrifters vei! Så vil jeg ta vare på den inntil enden.
34 Lær mig! Så vil jeg ta vare på din lov og holde den av hele mitt hjerte.
35 Led mig frem på dine buds sti! For i den har jeg min lyst.
36 Bøi mitt hjerte til dine vidnesbyrd og ikke til vinning!
37 Vend mine øine bort fra å se efter tomhet, hold mig i live på din vei!
38 Opfyll for din tjener ditt ord, som er for dem som frykter dig!
39 Ta bort min vanære, som jeg frykter for! For dine lover er gode.
40 Se, jeg lenges efter dine befalinger; hold mig i live ved din rettferdighet!
41 La dine nådegjerninger, Herre, komme over mig, din frelse efter ditt ord!
42 Jeg vil gi den svar som håner mig; for jeg setter min lit til ditt ord.
43 Ta ikke sannhets ord så rent bort fra min munn! For jeg bier på dine dommer.
44 Jeg vil holde din lov stadig, evindelig og alltid.
45 La mig vandre i fritt rum! For jeg spør efter dine befalinger.
46 Jeg vil tale om dine vidnesbyrd for konger og skal ikke bli til skamme.
47 Jeg har min lyst i dine bud, som jeg elsker.
48 Jeg løfter mine hender til dine bud, som jeg elsker, og jeg vil grunde på dine forskrifter.
49 Kom i hu ordet til din tjener, fordi du har gitt mig håp!
50 Det er min trøst i min elendighet at ditt ord har holdt mig i live.
51 De overmodige har spottet mig såre; fra din lov er jeg ikke avveket.
52 Jeg kom dine dommer fra evighet i hu, Herre, og jeg blev trøstet.
53 En brennende harme har grepet mig over de ugudelige, som forlater din lov.
54 Dine forskrifter er blitt mine lovsanger i min utlendighets hus.
55 Jeg kom om natten ditt navn i hu, Herre, og jeg holdt din lov.
56 Dette blev mig gitt: at jeg har tatt vare på dine befalinger.
57 Herren er min del, sa jeg, idet jeg holdt dine ord.
58 Jeg bønnfalt dig av hele mitt hjerte: Vær mig nådig efter ditt ord!
59 Jeg eftertenkte mine veier og vendte mine føtter til dine vidnesbyrd.
60 Jeg hastet og ventet ikke med å holde dine bud.
61 De ugudeliges strikker har omspent mig, din lov har jeg ikke glemt.
62 Midt om natten står jeg op for å prise dig for din rettferdighets lover.
63 Jeg holder mig til alle dem som frykter dig, og som holder dine befalinger.
64 Jorden er full av din miskunnhet, Herre; lær mig dine forskrifter!
65 Du har gjort vel imot din tjener, Herre, efter ditt ord.
66 Lær mig god skjønnsomhet og kunnskap! For jeg tror på dine bud.
67 Før jeg blev ydmyket, fór jeg vill; men nu holder jeg ditt ord.
68 Du er god og gjør godt; lær mig dine forskrifter!
69 De overmodige har spunnet løgn sammen imot mig; jeg holder dine befalinger av hele mitt hjerte.
70 Deres hjerte er som en fettklump; jeg har min lyst i din lov.
71 Det var mig godt at jeg blev ydmyket, forat jeg kunde lære dine forskrifter.
72 Din munns lov er mig bedre enn tusen stykker gull og sølv.
73 Dine hender har skapt mig og gjort mig; gi mig forstand, forat jeg må lære dine bud!
74 De som frykter dig, skal se mig og glede sig; for jeg venter på ditt ord.
75 Jeg vet, Herre, at dine dommer er rettferdighet, og i trofasthet har du ydmyket mig.
76 La din miskunnhet være mig til trøst efter ditt ord til din tjener!
77 La din miskunnhet komme over mig, forat jeg kan leve! For din lov er min lyst.
78 La de overmodige bli til skamme! For de har trykket mig ned uten årsak; jeg grunder på dine befalinger.
79 La dem vende tilbake til mig, de som frykter dig og kjenner dine vidnesbyrd!
80 La mitt hjerte være fullkomment i dine forskrifter, forat jeg ikke skal bli til skamme!
81 Min sjel vansmekter av lengsel efter din frelse; jeg venter på ditt ord.
82 Mine øine vansmekter av lengsel efter ditt ord idet jeg sier: Når vil du trøste mig?
83 For jeg er som en skinnsekk i røk*; dine forskrifter glemmer jeg ikke. / {* d.e. jeg tørker bort.}
84 Hvor mange er vel din tjeners dager? Når vil du holde dom over mine forfølgere?
85 De overmodige har gravd graver for mig, de som ikke skikker sig efter din lov.
86 Alle dine bud er trofasthet; uten årsak forfølger de mig; hjelp mig!
87 På lite nær har de tilintetgjort mig i landet; men jeg har ikke forlatt dine befalinger.
88 Hold mig i live efter din miskunnhet! Så vil jeg ta vare på din munns vidnesbyrd.
89 Til evig tid, Herre, står ditt ord fast i himmelen.
90 Fra slekt til slekt varer din trofasthet; du grunnfestet jorden, og den stod der.
91 Til å utføre dine dommer står de* der enn idag; for alle ting er dine tjenere. / {* himmelen og jorden.}
92 Dersom din lov ikke hadde vært min lyst, var jeg omkommet i min elendighet.
93 Til evig tid skal jeg ikke glemme dine befalinger; for ved dem har du holdt mig i live.
94 Din er jeg, frels mig! For jeg har søkt dine befalinger.
95 De ugudelige har bidd på mig for å ødelegge mig; jeg gir akt på dine vidnesbyrd.
96 På all fullkommenhet har jeg sett en ende, men ditt bud strekker sig såre vidt.
97 Hvor jeg har din lov kjær! Hele dagen grunder jeg på den.
98 Dine bud gjør mig visere enn mine fiender; for til evig tid eier jeg dem.
99 Jeg er blitt klokere enn alle mine lærere; for jeg grunder på dine vidnesbyrd.
100 Jeg er forstandigere enn de gamle; for jeg har tatt vare på dine befalinger.
101 Fra enhver ond sti har jeg holdt mine føtter borte forat jeg kunde holde ditt ord.
102 Fra dine lover er jeg ikke avveket; for du har lært mig.
103 Hvor dine ord er søte for min gane, mere enn honning for min munn!
104 Av dine befalinger får jeg forstand; derfor hater jeg all løgnens sti.
105 Ditt ord er en lykte for min fot og et lys for min sti.
106 Jeg har svoret, og jeg har holdt det, å ta vare på din rettferdighets lover.
107 Jeg er såre nedbøiet; Herre, hold mig i live efter ditt ord!
108 La min munns frivillige offere tekkes dig, Herre, og lær mig dine lover!
109 Jeg går alltid med livet i hendene, men din lov har jeg ikke glemt.
110 De ugudelige har lagt snare for mig, men jeg har ikke forvillet mig fra dine befalinger.
111 Jeg har fått dine vidnesbyrd i eie evindelig; for de er mitt hjertes glede.
112 Jeg har bøiet mitt hjerte til å gjøre efter dine forskrifter evindelig, inntil enden.
113 De tvesinnede hater jeg, men din lov elsker jeg.
114 Du er mitt skjul og mitt skjold, jeg venter på ditt ord.
115 Vik fra mig, I som gjør ondt, forat jeg må holde min Guds bud!
116 Hold mig oppe efter ditt ord, forat jeg kan leve, og la mig ikke bli til skamme med mitt håp!
117 Støtt mig, så jeg må bli frelst! Da vil jeg alltid skue med lyst på dine forskrifter.
118 Du akter for intet alle dem som farer vill fra dine forskrifter; for deres svik er forgjeves.
119 Som slagg bortrydder du alle ugudelige på jorden; derfor elsker jeg dine vidnesbyrd.
120 Av redsel for dig gyser min kropp, og jeg frykter for dine dommer.
121 Jeg har gjort rett og rettferdighet; du vil ikke overgi mig til dem som undertrykker mig.
122 Gå i borgen for din tjener, forat det kan gå ham vel! La ikke de overmodige undertrykke mig!
123 Mine øine vansmekter av lengsel efter din frelse og efter din rettferdighets ord.
124 Gjør med din tjener efter din miskunnhet, og lær mig dine forskrifter!
125 Jeg er din tjener; lær mig, så jeg kan kjenne dine vidnesbyrd!
126 Det er tid for Herren å gripe inn; de har brutt din lov.
127 Derfor elsker jeg dine bud mere enn gull, ja mere enn fint gull.
128 Derfor holder jeg alle befalinger om alle ting for å være rette; jeg hater all løgnens sti.
129 Underfulle er dine vidnesbyrd; derfor tar min sjel vare på dem.
130 Dine ords åpenbaring oplyser, den gjør enfoldige forstandige.
131 Jeg åpnet min munn og sukket av lengsel; for jeg stundet efter dine bud.
132 Vend dig til mig og vær mig nådig, som rett er mot dem som elsker ditt navn!
133 Gjør mine trin faste ved ditt ord, og la ingen urett herske over mig!
134 Forløs mig fra menneskers vold! Så vil jeg holde dine befalinger.
135 La ditt åsyn lyse for din tjener, og lær mig dine forskrifter!
136 Mine øine flyter bort i vannstrømmer over dem som ikke holder din lov.
137 Du er rettferdig, Herre, og dine dommer er rettvise.
138 Du har fastsatt dine vidnesbyrd i rettferdighet og stor trofasthet.
139 Min nidkjærhet har fortært mig, fordi mine motstandere har glemt dine ord.
140 Ditt ord er vel renset, og din tjener elsker det.
141 Jeg er liten og foraktet; jeg har ikke glemt dine befalinger.
142 Din rettferdighet er en evig rettferdighet, og din lov er sannhet.
143 Nød og trengsel fant mig; dine bud er min lyst.
144 Dine vidnesbyrd er rettferdige til evig tid; lær mig, forat jeg kan leve!
145 Jeg roper av hele mitt hjerte; svar mig, Herre! Jeg vil ta vare på dine forskrifter.
146 Jeg roper til dig, frels mig! Så vil jeg holde dine vidnesbyrd.
147 Jeg var årle oppe i morgenlysningen og ropte om hjelp; jeg ventet på dine ord.
148 Mine øine var oppe før nattevaktene, forat jeg kunde grunde på ditt ord.
149 Hør min røst efter din miskunnhet! Herre, hold mig i live efter dine lover!
150 De er kommet nær som jager efter ugjerning; fra din lov er de kommet langt bort.
151 Du er nær, Herre, og alle dine bud er sannhet.
152 For lenge siden vet jeg av dine vidnesbyrd at du har grunnet dem for evig tid.
153 Se min elendighet og utfri mig! For jeg har ikke glemt din lov.
154 Før min sak og forløs mig, hold mig i live efter ditt ord!
155 Frelse er langt borte fra de ugudelige; for de søker ikke dine forskrifter.
156 Din miskunnhet er stor, Herre; hold mig i live efter dine dommer!
157 Mange er mine forfølgere og mine motstandere; jeg er ikke avveket fra dine vidnesbyrd.
158 Jeg så de troløse og vemmedes, dem som ikke holdt ditt ord.
159 Se at jeg har elsket dine befalinger! Herre, hold mig i live efter din miskunnhet!
160 Summen av ditt ord er sannhet, og til evig tid står all din rettferdighets lov fast.
161 Fyrster forfulgte mig uten årsak, men mitt hjerte fryktet for dine ord.
162 Jeg gleder mig over ditt ord som en som finner meget bytte.
163 Løgn har jeg hatet og avskydd, din lov har jeg elsket.
164 Syv ganger om dagen har jeg prist dig for din rettferdighets lover.
165 Megen fred har de som elsker din lov, og det er ikke noget anstøt for dem.
166 Jeg har ventet på din frelse, Herre, og jeg har holdt dine bud.
167 Min sjel har holdt dine vidnesbyrd, og jeg elsket dem såre.
168 Jeg har holdt dine befalinger og dine vidnesbyrd; for alle mine veier er for ditt åsyn.
169 La mitt klagerop komme nær for ditt åsyn, Herre! Lær mig efter ditt ord!
170 La min inderlige bønn komme for ditt åsyn! Frels mig efter ditt ord!
171 Mine leber skal flyte over av lovsang; for du lærer mig dine forskrifter.
172 Min tunge skal synge om ditt ord; for alle dine bud er rettferdighet.
173 La din hånd være mig til hjelp! For jeg har utvalgt dine befalinger.
174 Jeg lenges efter din frelse, Herre, og din lov er min lyst.
175 La min sjel leve og love dig, og la dine dommer hjelpe mig!
176 Jeg har faret vill; opsøk din tjener som et tapt får! for jeg har ikke glemt dine bud.
1 Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat!
2 Autuaat ne, jotka ottavat vaarin hänen todistuksistaan, jotka etsivät häntä kaikesta sydämestänsä,
3 jotka eivät vääryyttä tee, vaan vaeltavat hänen teillään!
4 Sinä olet asetuksesi säätänyt, että niitä tarkasti noudatettaisiin.
5 Oi, jospa minun vaellukseni olisi vakaa, niin että noudattaisin sinun käskyjäsi!
6 Silloin minä en joudu häpeään, kun katselen kaikkia sinun käskyjäsi.
7 Minä kiitän sinua vilpittömällä sydämellä, kun opin sinun vanhurskautesi oikeudet.
8 Minä noudatan sinun käskyjäsi, älä minua peräti hylkää.
9 Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi.
10 Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni, älä salli minun eksyä pois sinun käskyistäsi.
11 Minä kätken sinun sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä sinua vastaan.
12 Kiitetty ole sinä, Herra, opeta minulle käskysi.
13 Huulillani minä julistan kaikki sinun suusi oikeudet.
14 Minä iloitsen sinun todistustesi tiestä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
15 Minä tutkistelen sinun asetuksiasi ja katselen sinun polkujasi.
16 Minä iloitsen sinun käskyistäsi enkä sinun sanaasi unhota.
17 Tee palvelijallesi hyvin, että minä eläisin ja noudattaisin sinun sanaasi.
18 Avaa minun silmäni näkemään sinun lakisi ihmeitä.
19 Minä olen muukalainen maan päällä; älä salaa minulta käskyjäsi.
20 Minun sieluni hiukeaa ikävöidessäni alati sinun oikeuksiasi.
21 Sinä nuhtelet julkeita, kirotuita, jotka poikkeavat pois sinun käskyistäsi.
22 Poista minun päältäni häväistys ja ylenkatse, sillä minä otan sinun todistuksistasi vaarin.
23 Ruhtinaatkin istuvat ja pitävät neuvoa minua vastaan, mutta palvelijasi tutkistelee sinun käskyjäsi.
24 Sinun todistuksesi ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
25 Minun sieluni on vaipunut tomuun; virvoita minua sanasi jälkeen.
26 Minä kerron vaellukseni, ja sinä vastaat minulle; opeta minulle käskysi.
27 Saata minut ymmärtämään asetustesi tie, niin minä tutkistelen sinun ihmeitäsi.
28 Minun sieluni itkee murheesta; vahvista minua sanasi jälkeen.
29 Käännä minusta pois valheen tie, ja anna armostasi minulle lakisi.
30 Minä olen valinnut totuuden tien, olen asettanut eteeni sinun oikeutesi.
31 Minä riipun kiinni sinun todistuksissasi, Herra, älä anna minun joutua häpeään.
32 Minä juoksen sinun käskyjesi tietä, sillä sinä avarrat minun sydämeni.
33 Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti.
34 Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni.
35 Anna minun vaeltaa sinun käskyjesi polkua, sillä sitä minä halajan.
36 Anna minun sydämeni taipua sinun todistuksiisi, ei väärän voiton puoleen.
37 Käännä silmäni pois turhuutta katselemasta, anna minun saada virvoitus sinun teilläsi.
38 Anna palvelijallesi toteutua lupauksesi, joka on annettu sinua pelkääville.
39 Poista minusta häväistys, jota pelkään, sillä sinun oikeutesi ovat hyvät.
40 Katso, minä ikävöitsen sinun asetuksiasi; virvoita minua vanhurskaudellasi.
41 Tulkoon minulle sinun armosi, Herra, sinun apusi, sinun lupauksesi jälkeen,
42 että minä voisin vastata herjaajalleni; sillä sinun sanaasi minä turvaan.
43 Älä ota peräti pois minun suustani totuuden sanaa, sillä sinun oikeuteesi minä panen toivoni.
44 Minä tahdon alati noudattaa sinun lakiasi, aina ja iankaikkisesti.
45 Silloin minä vaellan avaralla paikalla; sillä sinun asetuksiasi minä kysyn.
46 Minä puhun sinun todistuksistasi kuningasten edessä, enkä häpeään joudu.
47 Minä iloitsen sinun käskyistäsi, jotka ovat minulle rakkaat.
48 Minä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen, jotka ovat minulle rakkaat, ja tutkistelen sinun säädöksiäsi.
49 Muista sana, jonka olet palvelijallesi puhunut, sillä sinä olet antanut minulle toivon.
50 Se on minun lohdutukseni kurjuudessani, että sinun lupauksesi minua virvoittaa.
51 Julkeat pilkkaavat minua kovin, mutta sinun laistasi minä en poikkea.
52 Herra, minä ajattelen sinun tuomioitasi, tuomioitasi hamasta ikiajoista asti, ja minä saan lohdutuksen.
53 Minut valtaa palava vihastus jumalattomien tähden, jotka hylkäävät sinun lakisi.
54 Sinun käskysi ovat minun ylistysvirteni minun muukalaisuuteni majassa.
55 Yöllä minä ajattelen sinun nimeäsi, Herra, ja minä noudatan sinun lakiasi.
56 Tämä on minun osakseni suotu: että otan vaarin sinun asetuksistasi.
57 Herra on minun osani; minä olen päättänyt noudattaa sinun sanojasi.
58 Minä etsin sinun mielisuosiotasi kaikesta sydämestäni; ole minulle armollinen lupauksesi mukaan.
59 Minä tutkin teitäni, ja käännän askeleeni sinun todistustesi puoleen.
60 Minä riennän viivyttelemättä noudattamaan sinun käskyjäsi.
61 Jumalattomain paulat piirittävät minua, mutta minä en unhota sinun lakiasi.
62 Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi oikeuksista.
63 Minä olen kaikkien niiden ystävä, jotka sinua pelkäävät ja noudattavat sinun asetuksiasi.
64 Maa on täynnä sinun laupeuttasi, Herra; opeta minulle käskysi.
65 Sinä osoitat palvelijallesi hyvyyttä sanasi jälkeen, Herra.
66 Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, sillä sinun käskyihisi minä panen uskallukseni.
67 Ennenkuin minut nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi.
68 Sinä olet hyvä, ja hyvin sinä teet; opeta minulle käskysi.
69 Julkeat tahraavat minua valheillansa, mutta minä otan sinun asetuksistasi vaarin kaikesta sydämestäni.
70 Heidän sydämensä on turta kuin ihra, mutta minä iloitsen sinun laistasi.
71 Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi.
72 Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata.
73 Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi.
74 Sinua pelkääväiset näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi.
75 Herra, minä tiedän, että sinun tuomiosi ovat vanhurskaat, ja uskollisuudessasi sinä olet minut nöyryyttänyt.
76 Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niinkuin sinä olet palvelijallesi luvannut.
77 Tulkoon minulle sinun laupeutesi, että minä eläisin; sillä sinun lakisi on minun iloni.
78 Joutukoot julkeat häpeään, sillä he sortavat minua syyttä; minä tutkistelen sinun asetuksiasi.
79 Kääntykööt minun puolelleni ne, jotka sinua pelkäävät ja jotka sinun todistuksesi tuntevat.
80 Pysyköön sydämeni vakaana sinun käskyissäsi, etten minä häpeään joutuisi.
81 Sinun apuasi minun sieluni ikävöitsee, sinun sanaasi minä panen toivoni.
83 Sillä minä olen kuin nahkaleili savussa, mutta sinun käskyjäsi minä en unhota.
84 Kuinka harvat ovat palvelijasi päivät! Milloin sinä tuomitset minun vainoojani?
85 Julkeat kaivavat minulle kuoppia, ne, jotka eivät elä sinun lakisi mukaan.
86 Kaikki sinun käskysi ovat todet; syyttä he minua vainoavat; auta minua.
87 He ovat minut miltei tuhonneet tässä maassa, mutta minä en ole hyljännyt sinun asetuksiasi.
88 Virvoita minua armosi jälkeen, niin minä noudatan sinun suusi todistuksia.
89 Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.
90 Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy.
91 Sinun järjestyksesi mukaan ne pysyvät vielä tänä päivänä, sillä ne kaikki ovat sinun palvelijoitasi.
92 Ellei sinun lakisi olisi ollut minun iloni, olisin menehtynyt kurjuuteeni.
93 En minä ikinä unhota sinun asetuksiasi, sillä niillä sinä minua virvoitat.
94 Sinun omasi minä olen, pelasta minut, sillä sinun asetuksiasi minä kysyn.
95 Jumalattomat väijyvät minua, tuhotakseen minut, mutta minä tarkkaan sinun todistuksiasi.
96 Kaikella täydellisellä on rajansa-sen olen nähnyt-mutta sinun käskysi ovat ylen avarat.
97 Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen.
98 Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti.
99 Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi.
100 Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi.
101 Minä pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä, noudattaakseni sinun sanaasi.
102 Minä en poikkea sinun oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua.
103 Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani.
104 Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä.
105 Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.
106 Minä olen vannonut ja tahdon sen täyttää: noudattaa sinun vanhurskautesi oikeuksia.
107 Minä olen kovin vaivattu; Herra, virvoita minua sanasi jälkeen.
108 Kelvatkoot sinulle, Herra, minun suuni vapaaehtoiset uhrit, ja opeta minulle oikeutesi.
109 Minun henkeni häälyy alati kämmenelläni, mutta sinun lakiasi minä en unhota.
110 Jumalattomat virittävät pauloja minun eteeni, mutta sinun asetuksistasi minä en eksy.
111 Sinun todistuksesi ovat minun ikuinen perintöosani, sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
112 Minä olen taivuttanut sydämeni pitämään sinun käskysi, aina ja loppuun asti.
113 Kaksimielisiä minä vihaan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.
114 Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni.
115 Luopukaa minusta, te pahantekijät, minä tahdon ottaa Jumalani käskyistä vaarin.
116 Tue minua lupauksesi jälkeen, että minä eläisin, äläkä anna minun joutua toivossani häpeään.
117 Vahvista minua, että minä pelastuisin, niin minä katselen alati sinun käskyjäsi.
118 Sinä hylkäät kaikki, jotka sinun käskyistäsi eksyvät, sillä heidän kavaluutensa on turha.
119 Kaikki maan jumalattomat sinä heität pois niinkuin kuonan; sentähden minä rakastan sinun todistuksiasi.
120 Sinun peljättävyytesi edessä minun ruumiini vapisee, ja minä pelkään sinun tuomioitasi.
121 Minä teen oikeuden ja vanhurskauden, älä jätä minua sortajaini käsiin.
122 Ole palvelijasi puolusmies hänen parhaaksensa, älä salli julkeain minua sortaa.
123 Minun silmäni hiueten halajavat sinun apuasi ja sinun vanhurskaita lupauksiasi.
124 Tee palvelijallesi armosi jälkeen ja opeta minulle käskysi.
125 Minä olen sinun palvelijasi, anna minulle ymmärrys, että minä sinun todistuksesi tuntisin.
126 On aika Herran tehdä tekonsa: he ovat rikkoneet sinun lakisi.
127 Sentähden minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa.
128 Sentähden minä vaellan kaikessa suoraan, kaikkien sinun asetuksiesi mukaan; kaikkia valheen teitä minä vihaan.
129 Ihmeelliset ovat sinun todistuksesi, sentähden minun sieluni ottaa niistä vaarin.
130 Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.
131 Minä avaan suuni ja huohotan, sillä minä halajan sinun käskyjäsi.
132 Käänny minun puoleeni, ole minulle armollinen, niinkuin on oikein niitä kohtaan, jotka sinun nimeäsi rakastavat.
133 Tee minun askeleeni vakaviksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita.
134 Päästä minut ihmisten sorrosta, niin minä noudatan sinun asetuksiasi.
135 Kirkasta kasvosi palvelijallesi ja opeta minulle käskysi.
136 Minun silmistäni vuotavat kyynelvirrat, kun sinun lakiasi ei noudateta.
137 Sinä olet vanhurskas, Herra, ja sinun tuomiosi ovat oikeat.
138 Sinä olet säätänyt todistuksesi vanhurskaudessa ja suuressa uskollisuudessa.
139 Minun kiivauteni kuluttaa minut, sillä minun vihamieheni unhottavat sinun sanasi.
140 Sinun sanasi on hyvin koeteltu, ja sinun palvelijasi rakastaa sitä.
141 Minä olen vähäinen ja halveksittu, mutta minä en unhota sinun asetuksiasi.
142 Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakisi on totuus.
143 Hätä ja ahdistus ovat minut saavuttaneet, mutta sinun käskysi ovat minun iloni.
144 Sinun todistuksesi ovat iankaikkisesti vanhurskaat; anna minulle ymmärrys, että minä eläisin.
145 Kaikesta sydämestäni minä huudan; vastaa minulle, Herra. Minä tahdon ottaa sinun käskyistäsi vaarin.
146 Minä huudan sinua, pelasta minut, niin minä noudatan sinun todistuksiasi.
147 Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni.
148 Jo ennen yön vartiohetkiä minun silmäni tutkistelevat sinun puhettasi.
149 Kuule minun ääneni armosi jälkeen; Herra, virvoita minua oikeutesi mukaan.
150 Lähellä ovat ilkeät vainoojat, jotka ovat kaukana sinun laistasi.
151 Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet.
152 Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi.
153 Katso minun kurjuuttani ja pelasta minut, sillä minä en unhota sinun lakiasi.
154 Aja minun asiani ja lunasta minut, virvoita minua lupauksesi jälkeen.
155 Kaukana on pelastus jumalattomista, sillä he eivät kysy sinun käskyjäsi.
156 Herra, sinun armahtavaisuutesi on suuri, virvoita minua oikeutesi mukaan.
157 Monta on minulla vainoojaa ja vihamiestä, mutta sinun todistuksistasi minä en poikkea.
158 Minä näen uskottomat, ja minua iljettää, sillä he eivät noudata sinun sanaasi.
159 Huomaa, että minä rakastan sinun asetuksiasi. Herra, virvoita minua armosi jälkeen.
160 Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.
161 Ruhtinaat vainoavat minua syyttä, mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojasi.
162 Minä riemuitsen sinun puheestasi, niinkuin suuren saaliin saanut.
163 Valhetta minä vihaan ja inhoan, mutta sinun lakiasi minä rakastan.
164 Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua sinun vanhurskautesi oikeuksien tähden.
165 Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.
166 Minä odotan sinulta pelastusta, Herra, ja täytän sinun käskysi.
167 Minun sieluni noudattaa sinun todistuksiasi, ja suuresti minä niitä rakastan.
168 Minä noudatan sinun asetuksiasi ja sinun todistuksiasi, sillä kaikki minun tieni ovat sinun edessäsi.
169 Herra, suo minun valitukseni tulla sinun kasvojesi eteen, anna minulle ymmärrys sanasi jälkeen.
170 Tulkoon minun anomiseni sinun kasvojesi eteen, pelasta minut lupauksesi mukaan.
171 Vuodattakoot minun huuleni ylistystä, sillä sinä opetat minulle käskysi.
172 Minun kieleni veisatkoon sinun lupauksistasi, sillä kaikki sinun käskysi ovat vanhurskaat.
173 Sinun kätesi olkoon minun apuni, sillä minä olen valinnut sinun asetuksesi.
174 Minä ikävöitsen pelastusta sinulta, Herra, ja sinun lakisi on minun iloni.
175 Saakoon minun sieluni elää ja ylistää sinua, ja sinun oikeutesi minua auttakoot.
176 Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä minä en unhota sinun käskyjäsi.