1 Av David, da han tedde sig som vanvittig for Abimelek, og denne jog ham fra sig, og han gikk bort.
2 Jeg vil love Herren til enhver tid, hans pris skal alltid være i min munn.
3 Min sjel skal rose sig av Herren; de saktmodige skal høre det og glede sig.
4 Pris Herrens storhet med mig, og la oss sammen ophøie hans navn!
5 Jeg søkte Herren, og han svarte mig, og han fridde mig fra alt det som forferdet mig.
6 De så op til ham og strålte av glede, og deres åsyn rødmet aldri av skam.
7 Denne elendige ropte, og Herren hørte, og han frelste ham av alle hans trengsler.
8 Herrens engel leirer sig rundt omkring dem som frykter ham, og han utfrir dem.
9 Smak og se at Herren er god! Salig er den mann som tar sin tilflukt til ham.
10 Frykt Herren, I hans hellige! For intet fattes dem som frykter ham.
11 De unge løver lider nød og hungrer, men dem som søker Herren, fattes ikke noget godt.
12 Kom, barn, hør mig! Jeg vil lære eder Herrens frykt.
13 Hvem er den mann som har lyst til liv, som ønsker sig dager til å se lykke?
14 Hold din tunge fra ondt og dine leber fra å tale svik!
15 Vik fra ondt og gjør godt, søk fred og jag efter den!
16 Herrens øine er vendt til de rettferdige, og hans ører til deres rop.
17 Herrens åsyn er imot dem som gjør ondt, for å utrydde deres ihukommelse av jorden.
18 Hine roper, og Herren hører, og av alle deres trengsler utfrir han dem.
19 Herren er nær hos dem som har et sønderbrutt hjerte, og han frelser dem som har en sønderknust ånd.
20 Mange er den rettferdiges ulykker, men Herren utfrir ham av dem alle.
21 Han tar vare på alle hans ben, ikke ett av dem blir sønderbrutt.
22 Ulykke dreper den ugudelige, og de som hater den rettferdige, dømmes skyldige.
23 Herren forløser sine tjeneres sjel, og ingen av dem som tar sin tilflukt til ham, dømmes skyldig.
1 Daavidin virsi, kun hän tekeytyi mielipuoleksi Abimelekin edessä ja tämä karkoitti hänet luotansa ja hän meni pois. (H34:2) Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani.
2 (H34:3) Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat.
3 (H34:4) Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.
4 (H34:5) Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni.
5 (H34:6) Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.
6 (H34:7) Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa.
7 (H34:8) Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät.
8 (H34:9) Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!
9 (H34:10) Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.
10 (H34:11) Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.
11 (H34:12) Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan.
12 (H34:13) Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea:
13 (H34:14) varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta;
14 (H34:15) vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen.
15 (H34:16) Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.
16 (H34:17) Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa.
17 (H34:18) Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.
18 (H34:19) Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
19 (H34:20) Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.
20 (H34:21) Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru.
21 (H34:22) Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi.
22 (H34:23) Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.