1 Til sangmesteren; av Korahs barn; efter Alamot*; en sang. / {* sannsynligvis en toneart, 1KR 15, 20.}

2 Gud er vår tilflukt og vår styrke, en hjelp i trengsler, funnet såre stor.

3 Derfor frykter vi ikke, om jorden omskiftes, og om fjell rokkes i havets hjerte,

4 om dets bølger bruser og skummer, og fjell bever ved dets overmot. Sela.

5 En strøm - dens bekker gleder Guds stad, den Høiestes hellige bolig.

6 Gud er midt i den, den skal ikke rokkes; Gud hjelper den når morgenen bryter frem.

7 Folkeferd bruste, riker blev rokket; han lot sin røst høre, jorden smeltet.

8 Herren, hærskarenes Gud, er med oss; Jakobs Gud er vår faste borg. Sela.

9 Kom, se Herrens gjerninger, som har gjort ødeleggelse på jorden!

10 Han gjør ende på krigene over hele jorden, bryter buen sønder og hugger spydet av; vognene brenner han op med ild.

11 Hold op og kjenn at jeg er Gud! Jeg er ophøiet iblandt folkene, ophøiet på jorden.

12 Herren, hærskarenes Gud, er med oss; Jakobs Gud er vår faste borg. Sela.

1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa. (H46:2) Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.

2 (H46:3) Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat,

3 (H46:4) vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela.

4 (H46:5) Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot.

5 (H46:6) Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa.

6 (H46:7) Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa.

7 (H46:8) Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.

8 (H46:9) Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä:

9 (H46:10) hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.

11 (H46:12) Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.