1 Til sangmesteren, med strengelek; efter Sjeminit*; en salme av David. / {* kanskje en viss toneart, 1KR 15, 21.}

2 Herre, straff mig ikke i din vrede og tukt mig ikke i din harme!

3 Vær mig nådig, Herre! for jeg er bortvisnet. Helbred mig, Herre! for mine ben er forferdet,

4 og min sjel er såre forferdet; og du, Herre, hvor lenge?

5 Vend om, Herre, utfri min sjel, frels mig for din miskunnhets skyld!

6 For i døden kommer ingen dig i hu; hvem vil prise dig i dødsriket?

7 Jeg er trett av mine sukk, jeg gjennembløter min seng hver natt; med mine tårer væter jeg mitt leie.

8 Borttæret av sorg er mitt øie; det er eldet for alle mine fienders skyld.

9 Vik fra mig, alle I som gjør urett! For Herren har hørt min gråts røst,

10 Herren har hørt min inderlige begjæring, Herren tar imot min bønn.

11 Alle mine fiender skal bli til skamme og såre forferdet; de skal vike tilbake, bli til skamme i et øieblikk.

1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. (H6:2) Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi minua kurita.

2 (H6:3) Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet,

3 (H6:4) ja minun sieluni on kovin peljästynyt. Voi, Herra, kuinka kauan?

4 (H6:5) Käänny, Herra, vapahda minun sieluni, pelasta minut armosi tähden.

5 (H6:6) Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa?

6 (H6:7) Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni.

7 (H6:8) Minun silmäni ovat huienneet surusta, vanhenneet kaikkien vastustajaini tähden.

8 (H6:9) Väistykää minusta, kaikki väärintekijät, sillä Herra kuulee minun itkuni äänen.

9 (H6:10) Herra kuulee minun anomiseni, Herra ottaa minun rukoukseni vastaan.

10 (H6:11) Kaikki minun viholliseni joutuvat häpeään ja suuren pelon valtaan; äkisti he joutuvat häpeään, kääntyvät pois.