1 Til sangmesteren, efter Mutlabbén*; en salme av David. / {* betydningen ukjent.}

2 Jeg vil prise Herren av hele mitt hjerte, jeg vil forkynne alle dine undergjerninger.

3 Jeg vil glede og fryde mig i dig, jeg vil lovsynge ditt navn, du Høieste,

4 fordi mine fiender viker tilbake, faller og omkommer for ditt åsyn.

5 For du har hjulpet mig til rett og dom, du har satt dig på tronen som rettferdig dommer.

6 Du har truet hedningene, tilintetgjort den ugudelige; deres navn har du utslettet evindelig og alltid.

7 Fiendenes boliger er helt ødelagt for all tid, og byene har du omstyrtet, deres minne er tilintetgjort.

8 Og Herren troner til evig tid, han har reist sin trone til dom,

9 og han dømmer jorderike med rettferdighet, han avsier dom over folkene med rettvishet.

10 Og Herren er en borg for den undertrykte, en borg i nødens tider.

11 Og de som kjenner ditt navn, stoler på dig; for du har ikke forlatt dem som søker dig, Herre!

12 Lovsyng Herren, som bor på Sion, kunngjør blandt folkene hans store gjerninger!

13 For han som hevner blod, kommer de elendige i hu, han glemmer ikke deres skrik.

14 Vær mig nådig, Herre! Se det jeg må lide av dem som hater mig, du som løfter mig op fra dødens porter,

15 forat jeg skal forkynne all din pris, i Sions datters porter fryde mig i din frelse.

16 Hedningene er sunket i den grav de gravde; deres fot er fanget i det garn de skjulte.

17 Herren er blitt kjent, han har holdt dom; han fanger den ugudelige i hans egne henders gjerning. Higgajon*. Sela. / {* kanskje et musikalsk uttrykk.}

18 De ugudelige skal fare ned til dødsriket, alle hedninger, som glemmer Gud.

19 For ikke skal den fattige glemmes for all tid; de saktmodiges håp skal ikke gå til grunne for evig.

20 Reis dig, Herre! La ikke mennesker få makt, la hedningene bli dømt for ditt åsyn!

21 La frykt komme over dem, Herre! La hedningene kjenne at de er mennesker! Sela.

2 (H9:3) Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan sinun nimesi kiitosta, sinä Korkein.

3 (H9:4) Sillä minun viholliseni peräytyivät, kaatuivat maahan ja hukkuivat sinun kasvojesi edessä.

4 (H9:5) Sinä hankit minulle oikeuden ja ajoit minun asiani, sinä istuit valtaistuimelle, sinä vanhurskas tuomari.

5 (H9:6) Sinä nuhtelit pakanoita, tuhosit jumalattomat; sinä pyyhit pois heidän nimensä iäksi ja ainiaaksi.

6 (H9:7) Viholliset ovat tuhotut, ikuisiksi raunioiksi tulleet; kaupungit sinä kukistit, heidän muistonsa on kadonnut.

7 (H9:8) Mutta Herra hallitsee iankaikkisesti; hän on pystyttänyt istuimensa tuomitaksensa.

8 (H9:9) Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan.

9 (H9:10) Niin Herra on sorretun linna, linna ahdingon aikoina.

10 (H9:11) Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.

11 (H9:12) Veisatkaa kiitosta Herralle, joka Siionissa asuu, julistakaa kansojen keskuudessa hänen suuria tekojaan.

12 (H9:13) Sillä hän, verenkostaja, muistaa heitä eikä unhota kurjain huutoa.

13 (H9:14) Armahda minua, Herra, katso, kuinka minun vihamieheni minua vaivaavat, sinä, joka nostat minut kuoleman porteista,

14 (H9:15) että minä julistaisin kaikki sinun ylistettävät tekosi, tytär Siionin porteissa, riemuitsisin sinun avustasi.

15 (H9:16) Pakanat ovat vajonneet kaivamaansa hautaan; heidän jalkansa takertui verkkoon, jonka he virittivät.

16 (H9:17) Herra on tehnyt itsensä tunnetuksi, on pitänyt tuomiot, kietonut jumalattoman hänen kättensä tekoihin. -Kanteleen välisoitto. Sela.

17 (H9:18) Jumalattomat peräytyvät tuonelaan, kaikki pakanat, jotka unhottavat Jumalan.

18 (H9:19) Sillä ei köyhää unhoteta iäksi, eikä kurjien toivo huku ainiaaksi.

19 (H9:20) Nouse, Herra, älä salli ihmisten uhitella. Tuomittakoon pakanat sinun kasvojesi edessä.

20 (H9:21) Saata, Herra, heidät pelkoon. Tietäkööt pakanat olevansa vain ihmisiä. Sela.