1 And David consulted with the captains of thousands and hundreds, and with every leader. 2 And David said unto all the congregation of Israel, If it seem good unto you, and that it be of the LORD our God, let us send abroad unto our brethren every where, that are left in all the land of Israel, and with them also to the priests and Levites which are in their cities and suburbs, that they may gather themselves unto us: 3 And let us bring again the ark of our God to us: for we enquired not at it in the days of Saul. 4 And all the congregation said that they would do so: for the thing was right in the eyes of all the people. 5 So David gathered all Israel together, from Shihor of Egypt even unto the entering of Hemath, to bring the ark of God from Kirjath-jearim. 6 And David went up, and all Israel, to Baalah, that is, to Kirjath-jearim, which belonged to Judah, to bring up thence the ark of God the LORD, that dwelleth between the cherubims, whose name is called on it. 7 And they carried the ark of God in a new cart out of the house of Abinadab: and Uzza and Ahio drave the cart. 8 And David and all Israel played before God with all their might, and with singing, and with harps, and with psalteries, and with timbrels, and with cymbals, and with trumpets.

9 And when they came unto the threshingfloor of Chidon, Uzza put forth his hand to hold the ark; for the oxen stumbled. 10 And the anger of the LORD was kindled against Uzza, and he smote him, because he put his hand to the ark: and there he died before God. 11 And David was displeased, because the LORD had made a breach upon Uzza: wherefore that place is called Perez-uzza to this day. 12 And David was afraid of God that day, saying, How shall I bring the ark of God home to me? 13 So David brought not the ark home to himself to the city of David, but carried it aside into the house of Obed-edom the Gittite. 14 And the ark of God remained with the family of Obed-edom in his house three months. And the LORD blessed the house of Obed-edom, and all that he had.

1 Kun Daavid oli neuvotellut tuhannen- ja sadanpäälliköiden, kaikkien johtomiesten kanssa,

4 Koolla olleet vastasivat, että niin oli tehtävä. Kaikkien mielestä se oli oikein.

5 Daavid kokosi israelilaiset koko maasta, Egyptin rajapurolta aina Lebo-Hamatiin saakka, hakemaan Jumalan liitonarkkua Kirjat-Jearimista.

6 Sitten hän ja koko Israel lähtivät Baalaan, Juudan Kirjat- Jearimiin, hakeakseen sieltä Herralle Jumalalle pyhitetyn liitonarkun, jota kerubit varjoavat.

7 He nostivat Jumalan arkun Abinadabin talosta uusiin vaunuihin. Ussa ja Ahjo lähtivät ajamaan vaunuja,

8 ja Daavid ja kaikki israelilaiset karkeloivat riemuissaan Jumalan edessä ja lauloivat soittaen lyyraa ja harppua, rumpuja, symbaaleja ja torvia.

9 Mutta kun he saapuivat Kidonin puimatantereen kohdalle, härät alkoivat vikuroida, ja Ussa tarttui arkkuun tukeakseen sitä.

10 Silloin Ussaa kohtasi Herran viha. Herra löi häntä, koska hän oli koskenut arkkuun, ja niin Ussa kuoli siellä Jumalan edessä.

11 Daavid kauhistui, kun Herra oli näin musertanut Ussan. Paikka sai nimekseen Peres-Ussa, ja tätä nimeä siitä käytetään vielä nytkin.

13 Siksi hän ei vienyt arkkua Daavidin kaupunkiin vaan jätti sen gatilaisen Obed-Edomin taloon.

14 Jumalan arkku oli kolmen kuukauden ajan Obed-Edomin perheen huostassa hänen talossaan, ja Herra siunasi Obed- Edomin perhettä ja kaikkea mitä hänellä oli.