1 The song of songs, which is Solomon’s.
2 Let him kiss me with the kisses of his mouth: for thy love is better than wine. 3 Because of the savour of thy good ointments thy name is as ointment poured forth, therefore do the virgins love thee. 4 Draw me, we will run after thee: the king hath brought me into his chambers: we will be glad and rejoice in thee, we will remember thy love more than wine: the upright love thee. 5 I am black, but comely, O ye daughters of Jerusalem, as the tents of Kedar, as the curtains of Solomon. 6 Look not upon me, because I am black, because the sun hath looked upon me: my mother’s children were angry with me; they made me the keeper of the vineyards; but mine own vineyard have I not kept.
7 Tell me, O thou whom my soul loveth, where thou feedest, where thou makest thy flock to rest at noon: for why should I be as one that turneth aside by the flocks of thy companions?
8 If thou know not, O thou fairest among women, go thy way forth by the footsteps of the flock, and feed thy kids beside the shepherds’ tents. 9 I have compared thee, O my love, to a company of horses in Pharaoh’s chariots. 10 Thy cheeks are comely with rows of jewels, thy neck with chains of gold. 11 We will make thee borders of gold with studs of silver.
12 While the king sitteth at his table, my spikenard sendeth forth the smell thereof. 13 A bundle of myrrh is my wellbeloved unto me; he shall lie all night betwixt my breasts. 14 My beloved is unto me as a cluster of camphire in the vineyards of En-gedi. 15 Behold, thou art fair, my love; behold, thou art fair; thou hast doves’ eyes. 16 Behold, thou art fair, my beloved, yea, pleasant: also our bed is green. 17 The beams of our house are cedar, and our rafters of fir.
1 Lauluista kaunein, Salomon laulu.
2 Neito: Suudelkoon hän minua, antakoon suudelmiaan! Ihanampaa kuin viini on sinun rakkautesi,
3 ihana on voiteittesi tuoksu! Sinun nimesikin tiukkuu parhainta öljyä, siksi neidot sinua rakastavat.
4 Ota minua kädestä, juostaan! Vie minut taloosi, kuningas, vie minut huoneeseesi! Tule, iloitaan ja riemuitaan! Rakkautesi on ihanampaa kuin viini. Suotta eivät neidot sinua rakasta.
5 Neito: Olen kyllä iholtani tumma, kuin Kedarin teltat, kuin Salomon telttakankaat, mutta, Jerusalemin tytöt, minä olen kaunis!
6 Älkää siihen katsoko, että olen tumma, että olen päivän paahtama. Veljeni kiusasivat minua, panivat vartioimaan viinitarhojaan. Omaa tarhaani en ehtinyt hoitaa.
7 Neito: Sinä jota rakastan, kerro, missä on laumasi laidun, minne viet lampaasi keskipäivän levolle. Muuten joudun peittämään kasvoni ja kulkemaan sinua etsimässä tovereittesi laumojen seassa.
8 Muut: Ellet sitä tiedä, sinä naisista kaunein, seuraa lampaitten jälkiä, ohjaa karitsasi paimenten teltoille.
9 Mies: Kuin faraon valjakon tamma olet silmissäni, kalleimpani.
10 Ihanat ovat poskesi, helminauhojen peittämät, ihana on kaulasi ketjuineen!
11 Muut: Kultaiset ketjut me sinulle teemme ja ketjuihin hopeiset helmet.
12 Neito: Kuningas lepää ateriallaan, ja nardukseni levittää tuoksuaan.
13 Kuin mirhakimppu rakkaani lepää rintojeni välissä,
14 kuin hennakimppu, En-Gedin viinitarhoista poimittu.
15 Mies: Miten kaunis oletkaan, kalleimpani! Miten kaunis on katseesi, kyyhkysilmä!
16 Neito: Miten kaunis oletkaan, rakkaani, miten ihana olet! Miten vehreä on vuoteemme!
17 Setripuut ovat talomme seininä, sypressit kattonamme.