1 A good name is better than precious ointment; and the day of death than the day of one’s birth.

2 It is better to go to the house of mourning, than to go to the house of feasting: for that is the end of all men; and the living will lay it to his heart. 3 Sorrow is better than laughter: for by the sadness of the countenance the heart is made better. 4 The heart of the wise is in the house of mourning; but the heart of fools is in the house of mirth. 5 It is better to hear the rebuke of the wise, than for a man to hear the song of fools. 6 For as the crackling of thorns under a pot, so is the laughter of the fool: this also is vanity.

7 Surely oppression maketh a wise man mad; and a gift destroyeth the heart. 8 Better is the end of a thing than the beginning thereof: and the patient in spirit is better than the proud in spirit. 9 Be not hasty in thy spirit to be angry: for anger resteth in the bosom of fools. 10 Say not thou, What is the cause that the former days were better than these? for thou dost not enquire wisely concerning this.

11 Wisdom is good with an inheritance: and by it there is profit to them that see the sun. 12 For wisdom is a defence, and money is a defence: but the excellency of knowledge is, that wisdom giveth life to them that have it. 13 Consider the work of God: for who can make that straight, which he hath made crooked? 14 In the day of prosperity be joyful, but in the day of adversity consider: God also hath set the one over against the other, to the end that man should find nothing after him. 15 All things have I seen in the days of my vanity: there is a just man that perisheth in his righteousness, and there is a wicked man that prolongeth his life in his wickedness. 16 Be not righteous over much; neither make thyself over wise: why shouldest thou destroy thyself? 17 Be not over much wicked, neither be thou foolish: why shouldest thou die before thy time? 18 It is good that thou shouldest take hold of this; yea, also from this withdraw not thine hand: for he that feareth God shall come forth of them all. 19 Wisdom strengtheneth the wise more than ten mighty men which are in the city. 20 For there is not a just man upon earth, that doeth good, and sinneth not. 21 Also take no heed unto all words that are spoken; lest thou hear thy servant curse thee: 22 For oftentimes also thine own heart knoweth that thou thyself likewise hast cursed others.

23 All this have I proved by wisdom: I said, I will be wise; but it was far from me. 24 That which is far off, and exceeding deep, who can find it out? 25 I applied mine heart to know, and to search, and to seek out wisdom, and the reason of things, and to know the wickedness of folly, even of foolishness and madness: 26 And I find more bitter than death the woman, whose heart is snares and nets, and her hands as bands: whoso pleaseth God shall escape from her; but the sinner shall be taken by her. 27 Behold, this have I found, saith the preacher, counting one by one, to find out the account: 28 Which yet my soul seeketh, but I find not: one man among a thousand have I found; but a woman among all those have I not found. 29 Lo, this only have I found, that God hath made man upright; but they have sought out many inventions.

1 Hyvä maine on parempi kuin kallis öljy ja kuolinpäivä parempi kuin synnyinpäivä.

2 Parempi on mennä surutaloon kuin pitoihin, koska surutalossa näkee, mikä on kaikkien kohtalo. Jokainen, joka elää, painakoon sen mieleensä.

3 On parempi murehtia kuin nauraa, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset.

4 Viisaan sydän on surutalossa, tyhmän sydän huvipaikoissa.

5 On parempi kuulla viisaan nuhteita kuin tyhmien hymistystä.

6 Orjantappuroiden rätinää padan alla on tyhmän nauru. Turhuutta sekin.

7 Väärä voitto tekee viisaankin hulluksi, lahjonta turmelee mielen.

8 On parempi lopettaa puhuminen kuin aloittaa, maltti on mahtailua parempi.

9 Älä vähällä vihastu, sillä kauna pesiytyy tyhmän rintaan.

10 Älä kysele, miksi asiat ennen olivat paremmin kuin nyt, sillä et sinä viisauttasi sitä kysy.

11 Viisaus on yhtä arvokas kuin peritty omaisuus, vieläpä arvokkaampikin täällä auringon alla elävälle,

12 sillä viisauden varjossa on kuin rahan varjossa. Viisaus vain on sikäli rahaa hyödyllisempi, että se pitää omistajansa hengissä.

13 Katso Jumalan tekoja: kuka voi suoristaa sen, minkä hän on käyräksi tehnyt?

14 Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa.

15 Tämänkin minä olen nähnyt turhina elinpäivinäni: hurskas hukkuu, vaikka on elänyt oikein, jumalaton elää pahuudestaan huolimatta kauan.

16 Älä ole liian hurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tekisit elämäsi autioksi?

17 Älä liikaa poikkea laista äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?

18 Sinun on paras pitää kiinni toisesta hylkäämättä toistakaan: Jumalaa pelkäävä onnistuu molemmissa.

19 Viisaus on viisaalle vahvempi apu kuin kaupungin kymmenen mahtimiestä.

20 Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta, että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä.

21 Älä kuuntele kaikkea mitä puhutaan, ettet joutuisi kuulemaan sitäkin, miten palvelijasi kiroaa sinua.

22 Muistathan ne monet kerrat, jolloin sinä itse olet kironnut muita.

24 Kaukana on kaiken sisin olemus, syvällä, syvällä -- kuka voi sen löytää?

25 Minä ryhdyin itsekseni pohtimaan ja etsimään viisautta ja kaiken lopputulosta ja ymmärsin, että jumalattomuus johtuu järjettömyydestä ja tyhmyys mielen sokaistumisesta.

26 Minä havaitsin: Kuolemaakin katkerampi on nainen. Hän on pyydys, hänen sydämensä on ansa, hänen kätensä ovat kahleet. Jumalalle mieluinen hänet välttää, mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa.

27 Katso -- sanoi Saarnaaja -- tämän minä totesin, kun kohta kohdalta pyrin tulokseen:

28 en löytänyt, mitä kaiken aikaa etsin, ihmistä. Tuhannen joukosta minä löysin yhden, mutta koko määrästä en ainoatakaan naista.

29 Vain tämän minä sain selville: Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia.